Syksy tuo mukanaan ikäviä uutisia Iin terveyskeskukselle. Vuodeosasto lakkautetaan, ja tilalle tehdään muutostöin ns. intervalliosasto. Osasto ottaa lähialueen yksin asuvia vanhuksia 1–2 viikon jaksolle hoivaan, kun yksin kotona selviytymisessä on havaittu haasteita. Ajatus kuntoutuksesta on jalo. Mietin, kuinka stressaavana iäkäs vanhus kokee siirron kotoa ”melkein vanhainkotiin” ja takaisin. Paluu kotiin vaatii opettelun uudestaan itsenäiseen elämään. Ikä vähentää vääjäämättömästi fyysisiä ja henkisiä voimia.
Kun Iin vuodeosasto lakkautetaan, vuodepaikkaa tarvitsevat asiakkaat joudutaan siirtämään hoitoon 100 — 200 km:n päähän. Pitkäaikaisessa hoidossa voidaan puhua evakkkotaipaleista. Sote-ohjeiden mukaan kaikkia alueen potilaita tulee kohdella tasavertaisesti. Vuodeosastoilla on jo nyt sananmukaisesti hajasijoitettuina potilaita n. 160 km:n säteellä Oulusta! Keskustelussa tk-lääkäri totesi: ”Miksi minun pitäisi mennä yli 100km:n päähän vuodeosastolle saadakseni hoitoa? Jos tarvitsen esim. 8 mm pultteja, en suostu ajamaan Pudasjärvelle tai Taivalkoskelle rautakauppaan, vaan ostan ne kotikunnasta!”