Opis­ke­lu­vink­ke­jä ja koe­tärp­pe­jä syk­syn kirjoittajille

Kou­lu­jen alku lähes­tyy ja samal­la lähes­ty­vät myös syys­kuun yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­set. Ne ovat jän­nit­tä­vä koke­mus var­sin­kin ensim­mäis­tä ker­taa kir­joit­ta­vil­le, joten muu­ta­mat vin­kit koke­neel­ta kir­joit­ta­jal­ta eivät var­mas­ti­kaan ole haitaksi.

Yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin lukies­sa kan­nat­taa tie­tys­ti nou­dat­taa val­miik­si suun­ni­tel­tua aika­tau­lua, jot­ta luke­mi­ses­ta tulee rutii­ni ja aikaa jää muul­le­kin elä­mäl­le. On kui­ten­kin tär­ke­ää muis­taa, että välil­lä aika­tau­lus­ta poik­kea­mi­nen on täy­sin sal­lit­tua ja nenän ei tar­vit­se eikä kan­na­ta olla kiin­ni kir­jas­sa joka päi­vä aamus­ta iltaan. Lepo ja posi­tii­vi­nen asen­ne kir­joi­tuk­sia koh­taan tuo parem­pia tulok­sia kuin jat­ku­va pänt­tää­mi­nen ja jän­ni­tys. Lopul­ta kir­joi­tuk­set ovat vain opis­ke­li­jan mah­dol­li­suus näyt­tää lukion aika­na oppi­man­sa tai­dot, ja suu­rin osa työs­tä on teh­ty jo kurs­sien aika­na. No, aina­kin osal­la opiskelijoista.

Kun eri ainei­ta jou­tuu luku-ura­kan aika­na opis­ke­le­maan rin­nak­kain, kan­nat­taa se teh­dä toi­mi­val­la taval­la. Jos edes­sä on reaa­liai­neen lisäk­si myös jon­kin kie­len koe, monet voi­vat kokea toi­mi­vak­si luku­ta­vak­si nii­den vuo­rot­te­lun saman päi­vän aika­na. Esi­mer­kik­si aamul­la voi aloit­taa päi­vän luke­mal­la psy­ko­lo­gi­aa ja ilta­päi­väl­lä vaih­taa englan­tiin. Täl­löin yhtä ainet­ta ei tule luet­tua lii­kaa kerralla.

Ainei­ta voi myös yhdis­tel­lä ja esi­mer­kik­si kuun­nel­la reaa­liai­nee­seen liit­ty­viä podcas­te­jä tai lukea kir­jo­ja vie­raal­la kie­lel­lä, jol­loin molem­mat aihea­lu­eet saa­vat vahvistusta.

Val­mis­tau­tu­mi­sen jäl­keen koit­taa itse kir­joi­tus­ten aika. Suo­sit­te­len val­mis­te­le­maan eväät edel­li­se­nä ilta­na, jot­ta aamul­la voi kes­kit­tyä rau­hoit­tu­maan. Kun saa­puu kir­joi­tus­sa­liin ja löy­tää omal­le pai­kal­leen, on hyvä yrit­tää ottaa ren­nos­ti ja antaa mie­len tyh­jen­tyä. Vii­me het­ken paniik­ki ja pakon­omai­nen opi­tun ker­taa­mi­nen voi hei­ken­tää suo­ri­tus­ta, sil­lä mie­li käy ylikierroksilla.

Jos kokeen aloit­taa tyy­nel­lä olo­ti­lal­la ja rau­has­sa hen­git­täen, kaik­ki opit­tu kyl­lä palau­tuu mie­leen aika­naan. Ja jos jos­sa­kin teh­tä­väs­sä tun­tuu, että kaik­ki asiat katoa­vat mie­les­tä, ei kan­na­ta hätään­tyä. Sil­loin voi vain siir­tyä seu­raa­vaan teh­tä­vään ja pala­ta vai­ke­aan myö­hem­min. Lisäk­si muis­ta teh­tä­vis­tä ja aineis­tois­ta voi hyväl­lä tuu­ril­la löy­tää apua toi­siin teh­tä­viin, eli kan­nat­taa pitää sil­mät avoinna!

Kukaan ei mää­rää, mis­sä jär­jes­tyk­ses­sä teh­tä­vät pitää useim­mis­sa kokeis­sa teh­dä. Jos­kus voi olla parem­pi aloit­taa alem­mis­ta teh­tä­vis­tä, kuten esi­mer­kik­si kie­lis­sä. Jos tekee ensin vaik­ka­pa muu­ta­man lue­tu­nym­mär­tä­mis­teh­tä­vän ja nii­den jäl­keen siir­tyy kuun­te­lui­hin, saa viri­tet­tyä itsen­sä kie­len taa­juu­del­le ja kuun­te­lui­hin kes­kit­ty­mi­nen on helpompaa.

Kokeis­sa voi myös teh­dä teh­tä­viä vuo­ro­tel­len eli välil­lä voi kir­joit­taa pit­kää essee­tä ja siir­tyä sit­ten mata­lam­pien pis­tei­den teh­tä­viin. Samal­la omiin teks­tei­hin ottaa vähän etäi­syyt­tä ja vir­heet huo­maa herkemmin. 

Äidin­kie­len kokeis­sa suo­sit­te­len teks­tien luke­mis­ta läpi mon­ta ker­taa ja eri väleis­sä, sil­lä omia suu­ria­kin kie­li­vir­hei­tä on usein haas­ta­vaa pai­kan­taa. Eri­tyis­vink­ki vie­lä äidin­kie­leen: kir­joi­tus­tai­dos­sa kan­nat­taa ripo­tel­la per­soo­nal­lis­ta ään­tä ja tuo­rei­ta aja­tuk­sia sen sijaan, että luet­te­li­si lat­teuk­sia ja ilmi­sel­vyyk­siä. Omat koke­muk­set, tun­teet ja tari­nal­li­nen ote ovat sal­lit­tu­ja ja toi­vot­tu­ja maus­tei­ta. Itse pidän aloi­tus- ja lope­tus­kap­pa­lei­den sito­mi­ses­ta yhteen tari­nal­li­sil­la kei­noil­la, mut­ta teks­tin sidos­tei­suut­ta voi paran­taa monil­la eri tavoilla.

Omaa tyy­liä kan­nat­taa etsiä kir­joit­ta­mal­la mah­dol­li­sim­man pal­jon ennen koet­ta. Sama pätee myös mui­hin ainei­siin, jois­sa kir­joi­te­taan esseitä.