Mitä on per­soo­nal­li­nen pukeutuminen?

Muo­ti ja vaat­teet ovat erit­täin val­lit­se­vas­sa osas­sa ihmi­se­lä­mää. Useim­mat ihmi­set kiin­nit­tä­vät huo­mio­ta tois­ten­sa tyy­lei­hin, ja ihas­te­le­vat tai arvos­te­le­vat nii­tä ääneen tai mie­les­sään. Usein vaat­tei­den myö­tä ase­te­taan ennak­ko­luu­lo­ja kaik­kiin suun­tiin, mut­ta kui­ten­kin lopul­ta: kuka päät­tää, mit­kä vaat­teet ovat “in” ja mit­kä “out”?

Tämän päi­vän vaa­tet­ren­dit pis­tä­vät pään pyö­räl­le. Välil­lä yli­suu­ret housut ja pai­dat val­taa­vat vaa­te­kaa­pit, seu­raa­va­na hai­kail­laan kor­set­tien perään ja yhtäk­kiä ihas­tel­laan mini­ha­mei­ta ja crop-top­pe­ja. Eikä sil­lä ole väliä, mitä näis­tä pukee pääl­leen – kun­han vain pysyy tren­deis­sä muka­na, mut­ta on samal­la per­soo­nal­li­nen. Näin se aina­kin tun­tuu menevän. 

Nyky­tyy­lin ja ihmis­ten aja­tus­maa­il­man kak­si­nais­mo­ra­lis­ti­suus on häm­men­tä­vää. Jos pukeu­tuu pil­li­fark­kui­hin ja neu­lee­seen, on lii­an taval­li­nen. Jos lait­taa ylleen leveät far­kut ja lyhyen topin, on alus­sa per­soo­nal­li­nen ja sit­ten, aivan yhtäk­kiä, kul­kee lii­kaa mas­san muka­na. Jat­ku­vas­ti pyri­tään per­soo­nal­li­suu­teen eri kei­noin, mut­ta onko kukaan aja­tel­lut, että lopul­ta per­soo­nal­lis­ta onkin käyt­tää pil­li­fark­ku­ja? Jat­ku­va eri­lai­suu­teen pyr­ki­mi­nen joh­taa sii­hen, että lopul­ta kaik­ki havit­te­le­vat sitä samal­la taval­la, ja het­ken kulut­tua ollaan jäl­leen lähtöpisteessä. 

Aina on uusia tren­de­jä, jot­ka tule­vat ja mene­vät, ovat hie­no­ja tai kam­mot­ta­via, muka­via tai epä­mu­ka­via. Jot­kut juok­se­vat nii­den peräs­sä, toi­set taas eivät. Sen­pä vuok­si paras tren­di oli­si­kin pukeu­tua juu­ri niin kuin halu­aa. Jos tah­too käyt­tää hamei­ta ja mek­ko­ja, niin sit­ten käyt­tää. Jos kokee viih­ty­vän­sä leveis­sä far­kuis­sa ja Jor­da­neis­sa, niin ei ongel­maa. Eikö siis per­soo­nal­li­sin tapa pukeu­tua oli­si juu­ri­kin pukeu­tu­mi­nen vaat­tei­siin, jois­sa itse tun­tee olon­sa hyväk­si ja jot­ka hei­jas­ta­vat omaa per­soo­naa? Eikö sana “per­soo­nal­li­nen” tar­koi­ta­kin juu­ri sitä?

Tyy­li on yksi niis­tä asiois­ta, joi­ta kenen­kään muun ei tuli­si kom­men­toi­da ikä­väs­ti tai arvos­tel­la miten­kään. Toki on tär­ke­ää osa­ta pukeu­tua tilan­tei­siin sopi­vas­ti, mut­ta lop­pu­jen lopuk­si on jokai­sen oma asia, käyt­tää­kö korut­to­mia vaat­tei­ta, 80-luvun vaat­tei­ta vai 2020-luvul­le omi­nai­sia vaa­te­kap­pa­lei­ta. Tai mitä iki­nä käyttääkään.

Pää­asia kui­ten­kin on, että valit­see vaat­teet, jois­sa itsel­lä on hyvä olla, joi­ta itse tah­too käyt­tää ja jot­ka omas­ta mie­les­tä näyt­tä­vät hyvältä.