Elo­ku­va: Satii­ri­nen tie­teis­jän­nä­ri käsit­te­lee äly­lait­tei­den vaaroja

Maa­il­ma muut­tuu mel­koi­sel­la vauh­dil­la. Vie­lä pari vuot­ta sit­ten kukaan ei osan­nut kuvi­tel­la, että jokin elo­ku­va voi­si nous­ta hitik­si lyhyt­vi­deo­so­vel­lus Tik­To­kis­sa kier­tä­vän tans­si­vi­deon avul­la. Näin on kui­ten­kin asian lai­ta uuden tie­teis­jän­nä­rin M3GAN koh­dal­la, jos­ta on tul­lut alku­vuo­den elo­ku­va­ta­paus eri­tyi­ses­ti nuo­ren ylei­sön avus­tuk­sel­la. Se onkin enem­män kuin sopi­vaa, sil­lä elo­ku­van tee­ma puhut­te­lee vah­vim­min juu­ri digi­na­tii­via sukupolvea.

Gem­ma (Alli­son Wil­liams) on suu­ren lelu­yh­tiön kun­nian­hi­moi­nen suun­nit­te­li­ja, jon­ka tavoit­tee­na on kehit­tää kaik­kien aiko­jen äly­le­lu. Nai­sen elä­mä saa uuden kään­teen, kun hänen tapa­tur­mai­ses­ti orvok­si jää­nyt sis­kon­tyt­tä­ren­sä Cady (Vio­let McGraw) muut­taa hänen luokseen.

Lap­ses­ta tulee­kin kuin tilauk­ses­ta sopi­va koe­ka­nii­ni Gem­man luo­muk­sel­le, eikä aina­kaan kun oppi­val­la teko­ä­lyl­lä varus­te­tus­ta robot­ti­nu­kes­ta nimel­tä “Megan” tulee tytön paras ystä­vä. Mut­ta tuli­ko asi­aa sit­ten­kään aja­tel­tua loppuun?

Vaik­ka tari­na on peri­aat­tees­sa yhdis­tel­mä tutuis­ta paha nuk­ke ja vaa­ral­li­nen teko­ä­ly ‑tari­nois­ta, löy­tää M3GAN sii­hen ajan­koh­tai­sen ja tuo­reen näkö­kul­man. M3gan on ensim­mäi­siä elo­ku­via, joka ottaa suo­raan aiheek­seen äly­lait­tei­den ongel­mal­li­suu­den, eten­kin las­ten kohdalla.

Cadyn kiin­ty­mys robot­tiys­tä­vään­sä ja kas­vat­ti­van­hem­man välin­pi­tä­mät­tö­myys sen vaa­rois­ta, eivät tee­moi­na ole kau­kaa haet­tu­ja aika­na, jol­loin ruu­tuai­ka ja lai­te­riip­pu­vuus ovat tape­til­la lähes kai­kis­sa perheissä.

Elo­ku­vaa mark­ki­noi­daan var­sin surut­ta kau­hue­lo­ku­va­na. Tämä saat­taa herät­tää vää­rän­lai­sia odo­tuk­sia, sil­lä todel­li­suu­des­sa kyse on ennen kaik­kea satii­ri­ses­ta, haus­kas­ta ja aja­tuk­sia­he­rät­tä­väs­tä B‑luokan tie­teis­jän­nä­ris­tä, joka muis­tut­taa enem­män hit­ti­sar­ja Black Mir­ro­ria kuin nuk­ke­mur­haa­jae­lo­ku­vaa Child’s Play (1988).

Elo­ku­vas­ta on fik­sus­ti kar­sit­tu pahin graa­fi­nen väki­val­ta pois, jot­ta elo­ku­vas­ta saa­tiin tei­niy­lei­söl­le sopi­va. Ilmei­ses­ti tämä tie­to ei tavoit­ta­nut Suo­men ikä­ra­jo­ja val­vo­via taho­ja, sil­lä meil­lä elo­ku­va on kiel­let­ty alle 16-vuo­tiail­ta — ilman mitään jär­ke­vää syytä.

Har­mil­li­ses­ti elo­ku­va tyy­tyy lop­pua koh­den kier­rät­tä­mään tur­han orjal­li­ses­ti ennal­ta-arvat­ta­vaa juo­ni­ku­vio­ta, eikä M3gan sik­si nouse aivan par­haim­paan poten­ti­aa­lin­sa. Yllä­tyk­set­tö­myy­des­tään huo­li­mat­ta se on yksi mie­len­kiin­toi­sim­pia uusia jän­nä­rei­tä vähään aikaan.

Samaan aikaan teat­te­reis­sa pyö­ri­vä, erin­omai­nen Spi­ral — Kau­hun kier­re saat­taa olla elo­ku­va­na oma­pe­räi­sem­pi, mut­ta M3GANin tee­mat vetoa­vat täs­tä jän­nä­ri­kak­si­kos­ta laa­jem­paan kohderyhmään.

M3GAN
Ohjaus: Gerard Johnstone.
Pää­osis­sa: Alli­son Wil­liams, Jen­na Davis, Vio­let McGraw.
Kes­to: 1h 42min.
Arvio: 4/5.
Elo­ku­va­teat­te­reis­sa 13.1. lähtien.