Ase­man kou­lul­la har­ras­te­taan keppihevostelua

Kep­pi­he­vos­har­ras­tus tai kep­pi­he­vos­te­lu tar­koit­taa kep­pi­he­vos­ten ja nii­den varus­tei­den ompe­lua ja askar­te­lua, nii­den kans­sa liik­ku­mis­ta ja kil­pai­lua sekä mui­den lajin har­ras­ta­jien kans­sa toi­mi­mis­ta. Kep­pi­he­vo­sia teh­dään eri rotui­sia oikei­den hevos­ten rotu­jen mukaisesti. 

Hevos­ten lisäk­si har­ras­ta­jat val­mis­ta­vat eri­lai­sia varus­tei­ta oikei­den hevos­ten varus­tei­den mukaan. Har­ras­ta­jat saat­ta­vat val­mis­taa kep­pi­he­vo­ses­tei­tä, tal­le­ja ja mui­ta varus­tei­ta myös itse esi­mer­kik­si puusta.

Kep­pi­he­vos­ten alku­pe­rä on hämä­rän pei­tos­sa. Tie­de­tään kui­ten­kin, että kep­pi­he­vo­nen on yksi ihmis­kun­nan van­him­pia ja tun­ne­tuim­pia ”leik­ki­ka­lu­ja”. Tosin van­him­mas­sa muo­dos­saan kep­pa­ri ei ollut lelu tai har­ras­tus­vä­li­ne, vaan esi­his­to­rial­lis­ten hei­mo­jen tarinankertoja.

Kep­pi­he­vo­sia käy­tet­tiin apu­vä­li­nee­nä esi­tyk­sis­sä. Ne saa­vut­ti­vat suur­ta suo­sio­ta antii­kin aikaan kreik­ka­lais­ten ja roo­ma­lais­ten las­ten paris­sa. Esi­mer­kik­si Spar­tan kunin­gas teki kep­pi­he­vo­sia lap­sil­leen ruo­ko­jen var­sis­ta. Aiko­jen saa­tos­sa kep­pi­he­vo­sis­ta kehit­tyi vähi­tel­len lelu ja sitä myö­ten harrastus. 

Kep­pi­he­vo­sil­la har­joi­tel­laan eri­lai­sia hevo­sur­hei­lu­la­je­ja kuten kou­lu- ja este­rat­sas­tus­ta. Kep­pi­he­vos­ten suo­men­mes­ta­ruus­kil­pai­lut ovat joka­vuo­ti­nen Suo­men suu­rin kep­pi­he­vos­ta­pah­tu­ma, jos­sa kil­pail­laan muun muas­sa este- ja kou­lu­mes­ta­ruu­des­ta sekä pide­tään näyt­te­lyi­tä, eri­lai­sia esi­tyk­siä ja kep­pi­he­vo­sai­heis­ta ohjel­maa. Ensim­mäi­set kep­pi­he­vos­ten SM-kisat jär­jes­tet­tiin kesäl­lä 2012 Lahdessa.

Mel­kein kai­kis­sa kisois­sa jär­jes­te­tään kou­lu­rat­sas­tus­ki­so­ja. Luok­kia on hel­pos­ta C‑luokasta vaa­ti­vam­paan Grand Prix- luok­kaan asti. SM-kisois­sa on kak­si viral­lis­ta kou­lu­luok­kaa, junior­mes­ta­ruus ja mes­ta­ruus. Eri­lai­sia liik­kei­tä on kym­me­niä, koo­tus­ta käyn­nis­tä laukkapiruettiin. 

Oma lemp­pa­rim­me on lisät­ty ravi. Kou­lu­rat­sas­tus on toi­sek­si suo­si­tuin laji keppareilla. 

Kisois­sa on tär­ke­ää luot­taa hevo­seen, muis­taa ohjel­ma, ter­veh­tiä tuo­ma­ria ja teh­dä pakol­li­set liik­keet. Ennen este­rat­sas­tuk­sen yleis­ty­mis­tä kou­lu­rat­sas­tus oli kunin­kuus­la­ji, mut­ta nyky­päi­vä­nä se on kent­tä­rat­sas­tus, jos­sa on myös kouluratsastuskoe. 

Este­rat­sas­tus kep­pa­ril­la on kuin oikeal­la hevo­sel­la hyp­pää­mis­tä. Muu­an muas­sa vir­he­pis­teet ja arvos­te­lu­pe­rus­teet tule­vat hevos­maa­il­man este­rat­sas­tuk­sen sään­nöis­tä. Oikean eläi­men sijaan käy­tös­säm­me on har­ras­tus­vä­li­ne, kep­pi­he­vo­nen! Este­rat­sas­tuk­ses­sa vaa­di­taan, että rat­sas­ta­jal­la on mm. pon­nis­tus­ky­kyä, nopeut­ta, tasa­pai­noa, muis­tia, kes­tä­vyyt­tä ja paineensietokykyä. 

Suo­men Kep­pi­he­vos­rat­sas­ta­jat Ry:n sivuil­ta näkee kisat ja kar­sin­nat viral­li­siin kisoi­hin sekä ohjel­mat. Rat­sas­tus­tei­tä ovat esi­mer­kik­si täys­kaar­to, kie­mu­rau­ra, lävis­tä­jä, kek­si­hal­kai­si­ja, kaar­to radan poik­ki ja voltti. 

Kun har­ras­tat kep­pa­rei­ta, saa­tat olla altis mur­tu­mil­le, venäh­dyk­sil­le ja muil­le haa­ve­reil­le. Tämän vuok­si on tär­ke­ää, että teet alku­läm­mit­te­ly­jä ja eri­lai­sia venyt­te­ly­jä. Ne paran­ta­vat hyp­py­tu­lok­sia. Kisa­ra­dal­la on tär­ke­ää esteil­tä alas­tu­lo. Jos tulee huo­nos­ti alas, voi mur­taa jopa käden!

Todel­la moni kep­pi­he­vos­har­ras­ta­ja lopet­taa har­ras­tuk­sen­sa kiusaa­mi­sen takia! Kiusaa­mi­nen voi olla esi­mer­kik­si pilk­kaa­via kom­ment­te­ja, nau­res­ke­lua, hir­nun­taa, ulko­puo­lel­le jät­tä­mis­tä ja kep­pi­he­vos­ten rik­ko­mis­ta. Meis­tä kaik­kien pitäi­si saa­da har­ras­taa mitä halu­aa! Eivät ihmi­set kiusaa, jos joku har­ras­taa, vaik­ka jal­ka­pal­loa tai jääkiekkoa! 

Iina Yli­pel­to, Iida-Maria Ala­kurt­ti, Net­ta Ukkola

Kir­joit­ta­jat ovat Ase­man kou­lun 5B-luo­kan oppilaita.