Tai­det­ta Kuivaniemessä

Kui­va­nie­men kir­jas­toon on avat­tu moni­puo­li­nen tai­de­näyt­tey. Näh­tä­vil­lä on pari­kym­men­tä tau­lua, kak­si minial­bu­mia, art­jour­nal, usei­ta kort­te­ja, savi­töi­tä sekä mini­maa­il­ma. Tau­lu­jen, kort­tien ja mui­den töi­den taka­na on kui­va­nie­me­läi­nen Satu Vää­nä­nen.

Näyt­te­lyn ava­jai­set pidet­tiin vii­me vii­kon maa­nan­tai­na. Näyt­te­lyn avaa­mi­nen vei Vää­nä­sen yöunet­kin jän­ni­tyk­sen vuok­si, mut­ta ava­jais­päi­vä oli posi­tii­vi­nen yllä­tys. Ihmi­siä oli tasai­ses­ti koko päi­vän ajan pai­kal­la, mikä ilah­dut­ti taiteilijaa.

–Omil­le töil­le sokais­tuu, joten ajat­te­lin, keh­taan­ko edes tuo­da töi­tä­ni näy­til­le. Onnek­si toin. Olen hir­mu tyy­ty­väi­nen tähän mah­dol­li­suu­teen, että sain ava­ta tai­de­näyt­te­lyn tän­ne, ker­too taiteilija.

Tai­de­näyt­te­lys­sä huo­maa, kuin­ka moni­puo­li­ses­ti Vää­nä­nen osaa teh­dä eri­lai­sia teok­sia käsin. Hän on innos­tu­nut kokei­le­maan eri tek­nii­koi­ta ja sekoit­ta­maan nii­tä. Pape­rias­kar­te­lua ja eten­kin kort­tien tekoa hän har­ras­taa kaik­kein eniten.

–Käyn mark­ki­noil­la myy­mäs­sä teke­miä­ni kort­te­ja. Minul­ta myös tila­taan pal­jon hää- ja onnit­te­lu­kort­te­ja, Vää­nä­nen kertoo.

Vää­nä­nen myös opet­taa muil­le kort­tien tekoa Face­boo­kin askar­te­lu­ryh­mis­sä. Siel­lä hän pitää live­lä­he­tyk­siä kort­tien askar­te­lus­ta. Ryh­mis­sä ja työ­pa­jois­sa ihmi­set roh­kai­si­vat hänet lait­ta­maan tai­de­näyt­te­lyn pystyyn.

Vää­nä­nen käyt­tää pal­jon kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­le­ja askar­rel­les­saan. Enti­se­nä per­he­päi­vä­hoi­ta­ja­na ja kou­lun­käyn­ni­noh­jaa­ja­na hän on oppi­nut hyö­dyn­tä­mään ja uudel­leen käyt­tä­mään kodin ”jät­tei­tä”. Esi­mer­kik­si tyh­jät sip­si­pak­kauk­set ovat hyvää mate­ri­aa­lia askarteluun.

–Kai­ki­la ei vält­tä­mät­tä ole askar­te­luun mate­ri­aa­le­ja, joten on hyvä hyö­dyn­tää kotoa löy­ty­vät yli­mää­räi­set pakkausroskat.

Vää­nä­nen toi­voo, että joku sai­si ins­pi­raa­tio­ta ja innos­tui­si askar­te­le­maan tai tai­tei­le­maan näyt­te­lyn­sä avul­la. Vää­nä­nen muis­tut­taa, ettei kan­na­ta ver­tail­la omia töi­tä mui­den tuo­tok­siin. Kai­kis­sa töis­sä tulee jokai­sen oma käden­jäl­ki näkyä.

–Tai­teen ja käsil­lä teke­mi­sen suo­la on se, että pää­see haas­ta­maan itseä ja kokei­le­maan eri asioi­ta. Välil­lä epä­on­nis­tuu, mut­ta sii­tä­kin oppii. Ei elä­mäs­sä­kään kaik­ki mene kuin ström­sös­sä, mut­ta se on elä­mää, tote­aa Väänänen.

Vää­nä­nen on ollut kiin­nos­tu­nut piir­tä­mi­ses­tä ja maa­laa­mi­ses­ta lap­ses­ta saak­ka, mut­ta vas­ta vii­me vuo­si­na hän aloit­ti askar­te­lun ja muun tai­tei­lun aktiivisesti.

Opet­ta­jan sanat sai­vat Vää­nä­sen lopet­ta­maan tai­tei­lun aika­naan mil­tei koko­naan, mut­ta kol­me vuot­ta sit­ten käy­ty kan­sa­lais­opis­ton kurs­si veti hänet takai­sin tai­teen pariin.

–Ylä­as­teen kuvaa­ma­tai­don tun­nil­la ajat­te­lin teh­nee­ni hie­non vesi­vä­ri­työn, mut­ta opet­ta­ja­ni kom­men­toi, että ”oli­sit sinä voi­nut hie­nom­man­kin teh­dä”. Opet­ta­jan sanat jäi­vät kol­kut­ta­maan taka­rai­voo­ni ja ajat­te­lin, etten oikeas­ti osaa mitään. Kan­sa­lais­opis­ton kurs­sil­la tuo luk­ko onnek­si kui­ten­kin läh­ti ja sain var­muut­ta tekemiseeni.

Teok­siin voi käy­dä tutus­tu­mas­sa kir­jas­ton aukio­loai­koi­na hei­nä­kuun ajan. Näyt­te­lys­sä on muka­na inte­rak­tii­vi­nen vie­ras­kir­ja, johon Vää­nä­nen toi­voo kävi­jöi­den kir­joit­ta­van tai piir­tä­vän jotain. Vie­ras­kir­jas­ta tulee yhdes­sä teh­ty skräp­päys­työ Vää­nä­sel­le muis­tok­si näyttelystä.

Kes­ki­viik­ko­na 10. hei­nä­kuu­ta tai­de­näyt­te­lyn yhtey­des­sä on mah­dol­li­suus osal­lis­tua Vää­nä­sen pitä­mään kort­ti­työ­pa­jaan kel­lo 16. Kort­ti­työ­pa­jaan osal­lis­tu­mi­nen mak­saa vii­si euroa.