- – Paikassa oli taikaa ja olisi mukava palata takaisin siihen aikaan mukaan, kun kaikki ei ole tapahtunut vain sormia napauttamalla.Tuli arvostus vanhaan aikaan ja aloin pohtimaan miten omatkin sukulaiset ovat eläneet ja toimineet. Paikka oli maaginen, sanoo Titta Viinamäki lähtiessään.
- Titta vertaili vanhoja saappaita omiinsa ja tuumi, että ennen on kengät varmaan kulutettu aivan loppuun, ennen uusien saamista. Nyt kenkiä vain ostellaan omaksi iloksi.
- Titta pitelee jauhovakkaa varovaisesti, ettei se menisi rikki. Nähtävää on syytä säilyttää uusillekin sukupolville.
Kuivaniemeläisen Jorma Haltun synnyinkodista löytyy monenlaisia itsetehtyjä käyttöesineitä jopa 1700-luvulta saakka. 16-vuotias Titta Viinamäki pääsi katselemaan esineitä ja pohtimaan, mitä eroavaisuuksia vanhoilla esineillä on verrattuna nykyaikaisin ja kuinka maailma on muuttunut aikojen saatossa.
Maaseutupitäjissä on ollut monenlaisia itseoppineita taitajia, muiden muassa seppiä, kuppareita ja suutareita.
– Raaka-aineina on käytetty mitä taloista on sattunut löytymään, kertoo Jorma Halttu.
Hänen omistamansa vanhin tavara on vuodelta 1753 peräisin oleva jauhovakka. Se on ollut kovassa käytössä aikoinaan.
– Amerikan arkun toi laivalla Suomeen 1900-luvun alkupuolella pappani Niklas Halttu, Jorma kertoo.
Titta Viinamäki ihasteli arkkua. Titan mielestä sen värit olivat hienot, ja Amerikan arkku laittoikin pohtimaan, millaista matkustaminen on ollut ennen. Nyt, normaalioloissa, vain varattaisiin lennot ja lennettäisiin ulkomaille.
– Helppo matkustaminen on nykyaikaa toteaa Titta. Ennen ei ole tarvinnut miettiä ilmastonmuutostakaan.
Jorma Halttu kertoo, että sukset ovat olleet ennen maaseudulla suuri helpotuksen tuoja kulkemiseen talviaikoina. Esimerkiksi koulumatkoja sivakoitiin reippaasti.
– Nämä sukset ovat talonväen itse tekemät. Suksia valmistettiin yleensä koivusta. Näihin suksiin on myöhemmin lisätty Nokian kumista jalan alle palaset lisäämään kestävyyttä, Jorma kertoo.
Titta Viinamäen mielestä sukset olivat painavat ja kun ne otti käteen, tuli heti hieno vanhan ajan tunnelma.
– Aivan kuin olisi itse talon piika tai emäntä ja voisi kuvitella hiihtävänsä hangilla näillä. Tänä keväänä se olisi näin toukokuussakin vielä mahdollista Titta naurahtaa.
Suutarintavarat kuuluivat nekin Niklas Haltulle, joka harrastuksenaan valmisti kenkiä sekä kinttaita. Lestejä on säästynyt monenkokoisia ihan pikkulapsen jalan koosta aina aikuisen miehen kengän kokoon saakka.
Kahvimylly on Titalle uusi tuttavuus. Se laittaakin hänet pohtimaan, että nykyään kahvia keitellään nopeasti pitkin päivää. Ennen on pitänyt kahvinpavut jauhaa ensin ja hellalla keitellä sitten pannukahvit.
Jorma Halttu on kirjoittajan isä