Askar­te­lu ei ole vain las­ten juttu

– Aamul­la kyl­lä jän­nit­ti, hir­vit­ti­kin vähän, että onnis­tuu­ko­han tämä sit­ten­kään, tun­nus­ti Kui­va­nie­men nuo­ri­so­seu­ran­ta­lol­la pide­tyn askar­te­lu­ta­pah­tu­man jär­jes­tä­jä Satu Vää­nä­nen seu­ra­tes­saan ilois­ten har­ras­ta­jien kerään­ty­mis­tä pöy­tien ääreen sekä tut­kai­le­maan myyn­nis­sä ole­via askar­te­lu- ja taidetarvikkeita.

Vää­näs­tä ilah­dut­ti eri­tyi­ses­ti se, että toi­si­aan ennes­tään tun­te­mat­to­mat osa­not­ta­jat sai­vat heti aikaan run­sas­ta kes­kus­te­lua sekä välit­tö­män ilma­pii­rin. Saat­toi hel­pos­ti havai­ta, että yhtei­nen har­ras­tus yhdis­tää. Jär­jes­tä­jän oma­kin jän­ni­tys pää­si vii­mein hel­lit­tä­mään, kun lajis­saan ensim­mäi­nen poh­joi­ses­sa Suo­mes­sa pidet­ty askar­te­lu­ta­pah­tu­ma sai niin lois­ta­van vastaanoton.

– Monis­sa somen askar­te­lu­ryh­mis­sä on kuu­lu­nut har­mit­te­lua, että askar­te­lu­ta­pah­tu­mia jär­jes­te­tään vain pit­kin Ete­lä-Suo­mea mut­ta ei tääl­lä poh­joi­ses­sa. Sii­tä nousi aja­tus, että nyt kyl­lä sit­ten jär­jes­te­tään, taus­toit­ti Vää­nä­nen päät­tä­neen­sä noin puo­li­tois­ta kuu­kaut­ta sitten.

Hän ryh­tyi oitis tuu­mas­ta toi­meen, vaik­ka koke­mus­ta vas­taa­van tapah­tu­man jär­jes­tä­mi­ses­tä ei entuu­des­taan ollut.

– Alus­sa piti ryh­tyä miettimään,miten liik­keel­le voi läh­teä. Sit­ten rupe­sin vies­tit­te­le­mään alan pie­ny­ri­tyk­siin ja liik­kei­siin, oli­si­ko heil­lä kiin­nos­tus­ta tul­la vali­koi­mi­neen mukaan. Vähän myö­hään olin tosin sii­nä suh­tees­sa asial­la, kos­ka usein yri­tyk­set päät­tä­vät eri­lai­sil­le mes­suil­le ja mui­hin tapah­tu­miin osal­lis­tu­mi­ses­taan jo vuo­den alus­sa, mut­ta muu­ta­man sain kui­ten­kin Kui­va­nie­mel­le tulemaan.

Tapah­tu­man osal­lis­tu­jat puo­les­taan löy­tyi­vät Face­boo­kin kaut­ta ilmoit­te­le­mal­la lähia­luei­den pus­ka­ra­dio- ja askar­te­lu­ryh­mis­sä. Kun tuli­joi­ta ilmoit­tau­tui yli kak­si­kym­men­tä, sai Vää­nä­nen havai­ta, että tapah­tu­mal­le löy­tyy tilaus­ta. Pai­kal­le osal­lis­tu­jia pää­si lopul­ta kah­dek­san­tois­ta aina Raa­hea ja Rova­nie­meä myö­ten, ja moni kui­va­nie­me­läi­nen­kin ilmai­si kiin­nos­tuk­sen­sa, vaik­ka joi­den­kin mui­den tapah­tu­mien pääl­lek­käi­syys heil­tä osal­lis­tu­mi­sen esti. Var­sin moni heis­tä­kin pai­kan pääl­lä nuo­ri­so­seu­ran­ta­lol­la ohi­men­nen poik­ke­si. Lisäk­si tapah­tu­ma hou­kut­ti tutus­tu­mis­käyn­nil­le myös hei­tä, jot­ka aiem­min ovat miel­tä­neet askar­te­le­mi­sen vain las­ten jutuksi. 

Oman ongel­man­sa Vää­nä­sel­le muo­dos­ti myös riit­tä­vän ison tilan löy­tä­mi­nen tapah­tu­mal­le, sil­lä hän halusi sen ehdot­to­mas­ti omal­la koti­ky­läl­lään pitää. Kui­va­nie­men nuo­ri­so­seu­ras­sa tapah­tu­maan suh­tau­dut­tiin posi­tii­vi­ses­ti, ja nuo­ri­so­seu­ran­ta­lon Vää­nä­nen sai siten tapah­tu­man käyt­töön kor­vauk­set­ta. Omal­la panok­sel­laan läh­ti­vät mukaan myös Kui­va­nie­men Sale sekä Nelos­park­ki. Nuo­ri­so­seu­ran ja yri­tys­ten tuki taka­si­kin sen, ettei tapah­tu­man osal­lis­tu­jil­ta tar­vin­nut periä osallistumismaksuja. 

Askar­te­lun har­ras­ta­jil­le oli tapah­tu­mas­sa tar­jol­la mah­dol­li­suus kokeil­la muun muas­sa koho­lei­maus­ta ja pis­te­maa­laus­ta sekä pien­ten clus­te­reik­si kut­sut­tu­jen koris­tei­den tekoa. Eten­kin tai­de­kort­tien teos­sa käy­tet­tyä koho­lei­maus­tek­niik­kaa esit­te­li tapah­tu­mas­sa Ulla Sau­vo­la, ja pis­te­maa­lauk­sen saloi­hin opas­ti Pia Ran­ta­nen.

Satu Vää­nä­sen hyvä ystä­vä, Fors­san Koi­jär­vel­tä asti saa­pu­nut Kir­si-Mar­ja Suo­nie­mi puo­les­taan näyt­ti, kuin­ka clus­te­rei­hin voi käyt­tää muus­ta askar­te­lus­ta yli jää­nei­tä pape­rin­pa­lo­ja, van­ho­jen kir­jo­jen sivu­ja tai pie­niä kan­gas­tilk­ku­ja sekä nap­pe­ja som­mit­te­le­mal­la niis­tä pie­nen soman koris­teen. Val­miin tuo­tok­sen voi sit­ten käyt­tää vaik­ka­pa kort­tiin tai omaan “junk­kik­seen”. Junk­jour­nal eli junk­kis tar­koit­taa omin käsin val­mis­tet­tua kir­jaa, jon­ka pää­i­dea­na on käy­te­tyn kierrättäminen.

– Ros­kiin ei kan­na­ta lait­taa mitään, sil­lä hie­no­ja yhdis­tel­miä löy­tyy usein ihan vahin­gos­sa­kin, Suo­nie­mi hoksautti.

Junk­kik­ses­ta tun­nus­ti innos­tu­neen­sa myös tapah­tu­maan saa­pu­nut Anne Ala­ve­sa, joka muut­ti Olha­vaan noin vuo­si sit­ten. Hänen käsis­sään on syn­ty­nyt muun muas­sa junk­jour­nal-tek­nii­kal­la toteu­tet­tu­ja päi­vä­kir­jo­ja kesän ja jou­lun ajoilta.

– Näi­tä on kiva selail­la myö­hem­min­kin ja ovat myös mie­len­kiin­toi­sem­pia ja näyt­tä­väm­piä kuin taval­li­nen päi­vä­kir­ja tai kalen­te­ri, Ala­ve­sa totesi.