150-vuo­tias­ta kirk­koa juh­lit­tiin Kuivaniemellä

Kui­va­nie­men nykyi­nen kirk­ko raken­net­tiin vuo­sien 1871 ja 1874 väli­se­nä aika­na ja vihit­tiin käyt­töön 1874, joten tänä vuon­na raken­nuk­sen sei­nät ovat näh­neet jo 150 vuot­ta kris­til­li­sen sano­man julis­ta­mis­ta ja sakra­ment­tien jaka­mis­ta. Muun muas­sa luke­mat­to­mia avio­liit­toon vih­ki­mi­siä, kon­fir­maa­tioi­ta ja hau­taan siu­naa­mi­sia on kir­kos­sa suo­ri­tet­tu puhu­mat­ta­kaan sii­tä, mon­ta­ko juma­lan­pal­ve­lus­ta tai mes­sua on kulu­nei­den vuo­sien aika­na siel­lä ehdit­ty toimittaa.

Kui­va­nie­me­läi­sil­le kirk­ko on pait­si seu­ra­kun­tae­lä­män kes­kus, tun­ne­taan sen tor­ni myös maal­li­sem­pa­na maa­merk­ki­nä merel­tä joki­suul­le suun­taa­vien kalas­ta­jien ja mui­den venei­li­jöi­den keskuudessa.

Kir­kon his­to­rias­ta kuul­tiin enem­män sun­nun­tai­sen Mik­ke­lin­päi­vän mes­sun jäl­keen pide­tys­sä juh­la­ti­lai­suu­des­sa, jon­ka ter­ve­tu­liais­sa­nat lausui mes­sun­kin toi­mit­ta­nut Kar­ja­sil­lan seu­ra­kun­nas­ta eläk­keel­le siir­ty­nyt kirk­ko­her­ra Juha­ni Lavan­ko, ja juh­la­pu­heen piti eme­ri­tus leh­to­ri Pek­ka Kos­ke­la. Lisäk­si tilai­suu­des­sa esiin­tyi­vät Hyryn nuo­ret lau­la­jat, joi­den hele­ää musi­soin­tia kuul­tiin jo mes­sun aika­na, sekä vart­tu­neem­pien lau­lu­ryh­mä. Molem­pia säes­ti kant­to­ri Mark­ku Jaak­ko­la.

Myös Kui­va­nie­men koti­seu­tu­yh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Kau­ko Vak­ka­la käyt­ti yhdis­tyk­sen toi­min­taa valot­ta­van puheen­vuo­ron. Mais­tu­van lohi­kei­ton ja kak­ku­kah­vien ohes­sa syn­tyi lisäk­si run­saas­ti muu­ta­kin vapaa­ta kes­kus­te­lua niin his­to­rias­ta kuin nykyisyydestäkin.

Pek­ka Kos­ke­lan kokoa­mis­ta tie­dois­ta ilme­ni, että Kui­va­nie­men ensim­mäi­nen oma kirk­ko vihit­tiin käyt­töön jo vuon­na 1762. Sen rukous­huo­ne oli var­sin pie­ni ja kävi pian­kin ahtaak­si seu­ra­kun­ta­lais­ten mää­rän kas­vaes­sa. Kir­kon vie­reen raken­nu­tet­tiin sil­ti myös kel­lo­ta­pu­li, joka val­mis­tui vuon­na 1775, ja jon­ka toteut­ti aikan­sa kuu­lu tapu­li­ra­ken­ta­ja, yli­kii­min­ki­läi­nen Heik­ki Vää­nä­nen. Kirk­ko tapu­lei­neen sijait­si Kui­va­nie­men van­han hau­taus­maan vieressä.

Uuden kir­kon pii­rus­tuk­set laa­ti sak­sa­lai­nen ark­ki­teh­ti Ernst Bern­hard Lohr­mann vuon­na 1852. Seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen suu­ret kato­vuo­det toi­vat kui­ten­kin muas­saan nälän­hä­tää ja tau­te­ja, ja koko Suo­men sil­loi­ses­ta noin kah­den mil­joo­nan väes­tös­tä meneh­tyi muu­ta­mas­sa vuo­des­sa enem­män kuin kymmenesosa. 

– Kii­tol­li­suus sii­tä koet­te­le­muk­ses­ta sel­viä­mi­ses­tä innos­ti ilmei­ses­ti uuden kir­kon raken­ta­mi­seen, ja seu­ra­kun­ta­lai­set luo­vut­ti­vat raken­ta­mis­ta var­ten puu­ta­va­raa. Myös tont­ti uut­ta kirk­koa var­ten jär­jes­tyi, ilmai­si Koskela.

Raken­nus toteu­tet­tiin oulu­lai­sen sep­pä­mes­ta­ri P.C. Björn­strö­min joh­dol­la. Kir­kos­ta tuli pää­tor­nil­li­nen pit­kä­kirk­ko, jos­sa on satu­la­kat­toi­nen kirk­ko­sa­li ja suip­po­kaa­ri­set ikku­nat sekä kirk­ko­sa­lin toi­ses­sa pääs­sä saka­ris­to ja toi­ses­sa etei­nen. Istu­ma­paik­ko­ja kirk­ko­sa­liin mah­tui viisisataa. 

Myö­hem­min sekä raken­nuk­sen ulko- että sisä­sei­nät lau­doi­tet­tiin ja maa­lat­tiin sekä kor­vat­tiin vuo­ta­va kat­to “kat­toas­val­til­la”. Ter­min Kos­ke­la arvioi tar­koit­ta­van nykyi­sin kat­to­huo­pa­na tun­net­tua mate­ri­aa­lia. Van­has­ta kir­kos­ta siir­ret­tiin uuteen vain nykyi­sen alt­ta­rin lähel­lä ole­va kat­tok­ruu­nu ja kak­si pien­tä tau­lua sekä pie­ni kir­kon­kel­lo, joka aikoi­naan han­kit­tu kylä­läi­sil­tä kerä­tyil­lä varoil­la. Uudem­pi kel­lo puo­les­taan on han­kit­tu vuon­na 1909.

Alt­ta­ri­tau­lun “Jee­sus tyyn­nyt­tää myrs­kyn” on nykyi­seen kirk­koon maa­lan­nut pai­kal­li­nen tai­tei­li­ja Iiva­ri Halt­tu vuon­na 1941, ja saar­nas­tuo­liin on sijoi­tet­tu niin ikään kui­va­nie­me­läi­sen kalas­ta­jan ja tai­tei­li­jan Väinö Rousun suun­nit­te­le­ma ja toteut­ta­ma relie­fi. Säh­köt kirk­koon on vedet­ty 1950-luvun alus­sa ja perus­kor­jaus suo­ri­tet­tu vuon­na 1974, jol­loin han­kit­tiin myös edel­leen käy­tös­sä ole­vat Kan­ga­sa­lan urku­teh­taan raken­ta­mat 15-ääni­ker­tai­set urut.

– Tänä vuon­na on kat­tok­ruu­nut puh­dis­tet­tu alku­pe­räi­seen lois­toon­sa sekä säh­kö­työ­kor­jaus­ten yhtey­des­sä kynt­ti­lä­lam­put uusittu.

Oma­na koke­muk­se­naan Kos­ke­la myös ilmai­si koti­pai­kan kir­kon ole­van sekä tur­val­li­nen ja vah­va side juu­riin että yhdes­sä elä­mi­sen ja koke­mi­sen paik­ka, jos­ta hänel­lä itsel­lään­kin on muis­ti­ku­via jo var­hai­ses­ta lap­suu­des­ta saakka.