Hyö­ty­ruu­an logis­tiik­ka­kes­kus, Prik­ka­kes­kus Oulus­sa, mah­dol­lis­taa hävik­ki­ruo­an jake­lun ja uudel­leen­käy­tön sekä vähen­tää hävi­kin syn­tyä. Jaet­ta­van ruo­kan­sa se saa muun muas­sa ruo­ka­kau­pois­ta, lei­po­mois­ta, ruu­an­tuo­tan­to­lai­tok­sil­ta, kou­luil­ta ja päiväkodeilta.

Yli­kii­min­gin Vep­säl­lä val­lit­see todel­li­nen tal­koo­tun­nel­ma, kun vuon­na 1926 raken­net­tua van­haa kou­lua kun­nos­te­taan poru­kal­la. Yhdes­sä teke­mi­sen ja oppi­mi­sen lisäk­si tar­jol­la on jut­tuseu­raa, hyvää ruo­kaa, väli­kah­vit sekä tal­koo­ti­kas­sa kisailua.

Ter­va­hau­dan syty­ty­sil­ta hel­li tänä vuon­na sekä ylei­söä että ter­va­mes­ta­ria, eli ter­va­lot­nik­ka Mat­ti Kois­ti­na­hoa. Läm­min­tä riit­ti, eikä iti­koi­ta näky­nyt, vaik­ka tuu­li­kin oli tyy­ni. Tosin ensim­mäis­tä ker­taa oli niin, että ter­va­hau­dan lato­mi­nen piti läm­pi­män sään vuok­si jakaa kah­del­le päivälle. 

Toden­nä­köi­ses­ti Yli­kii­min­gin Vep­säl­tä on peräi­sin 1800-luvun yli­kii­min­ki­läi­nen mies­ten pai­ta, jota esi­tel­lään Toi­mi-Inke­ri Kau­ko­sen kir­jas­sa Suo­ma­lai­sen kan­san­pu­vut ja kan­sal­lis­pu­vut. Pai­ta on kieh­to­nut yli­kii­min­ki­läis­tä Siru Kal­lio-Hie­tik­koa jo vuo­si­kym­men­ten ajan, mut­ta aivan vii­me aikoi­na hän on tart­tu­nut toi­meen, ja yrit­tä­nyt sel­vit­tää tar­kem­min pai­dan his­to­ri­aa ja sen mah­dol­lis­ta nykyis­tä olinpaikkaa.