Artikkelit joiden kirjoittaja on Rantapohja Toimitus


Muis­to­kir­joi­tus: Sep­po Louk­ko­lan muistolle

Sep­po oli tosi­aan van­ha ystä­vä­ni. Ei siis van­ha, vaan pit­kä­ai­kai­nen ystä­vä­ni. Tapa­sin hänet ensim­mäi­sen ker­ran olym­pia­vuon­na 1952 Oulun lyseoon men­täes­sä. No, emme sil­loin vie­lä ystä­vys­ty­neet. Se tapah­tui myö­hem­min, kun asuin yhden luku­vuo­den Louk­ko­las­sa 1955–1956. Olin Louk­ko­las­sa täys­hoi­dol­la. Tuo­na vuon­na tapah­tui pal­jon. Sain tutus­tua moniin Sepon suku­lai­siin ja mui­hin ystä­viin. Sil­loin puu­hat­tiin monen­mois­ta pie­nes­sä poru­kas­sa, johon kuu­lui­vat mm. Sepon ser­kut Jak­ki­lan tytöt Sei­ja ja Kyl­lik­ki, sekä jouk­koon kuu­lu­nut Mar­ja, jos­ta tuli myö­hem­min Sepon ensim­mäi­nen vai­mo ja las­ten Arin ja Kir­sin äiti. Tämän poru­kan kans­sa lii­kut­tiin pal­jon ja puu­hat­tiin monen­mois­ta. Oikein hyvin muis­tan Sepon van­hem­mat, Eskon ja Tiinan.

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus


Tie­to­vi­sa 15.4.19

1. Mikä yri­tys kehit­ti ja toi mark­ki­noil­le C‑kasetin ja mil­lä vuo­si­kym­me­nel­lä tämä tapah­tui? 2. Mikä on tam­puu­ri­ma­ju­ri? 3. Mikä brittiläinen.….. 

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus



Ran­ta­poh­jan näköis­leh­ti auki kaikille

Ran­ta­poh­jan näköis­leh­teä pää­se­vät luke­maan nyt kaik­ki tie­to­ko­neen tai muun tar­koi­tuk­seen sopi­van tie­to­lait­teen omis­ta­jat. Hel­poi­ten leh­ti avau­tuu klik­kaa­mal­la Ran­ta­poh­jan verk­ko­si­vun yläosassa…


Ran­ta­poh­jan alu­een ehdok­kaat esit­te­lys­sä, vaa­li­bud­je­teis­sa suu­ria eroja

Ran­ta­poh­jan alu­eel­la asu­vien tai sin­ne syvät juu­ret omaa­vien ehdok­kai­den vaa­li­bud­je­teis­sa on suu­ria ero­ja. Kun yksi ker­too käyt­tä­vän­sä vaa­lei­hin var­sin vähän tai ei lain­kaan euro­ja, voi toi­sen bud­jet­ti olla yli 10 000 tai jopa kym­me­niä­tu­han­sia euroja.Rantapohja teki ehdok­kail­le kyse­lyn säh­kö­pos­tin ja puhe­li­men välityksellä.



Ook­ko nää kuullu

Ran­ta­poh­jas­ta 22.2.1979: Kal­le oli käy­nyt varas­ta­mas­sa ome­nia opet­ta­jan­sa puu­tar­has­ta ja opet­ta­ja oli näh­nyt sen. Seu­raa­va­na päi­vä­nä opet­ta­ja kysyi oppi­lail­taan, kuka­han se mah­toi olla joka kävi ome­na­var­kais­sa minun puu­tar­has­sa eilen? Luo­kas­sa oli aivan hil­jais­ta. Kukaan ei puhu­nut mitään. Sit­ten opet­ta­ja kysyi Kal­lel­ta, olit­ko se sinä. Kal­le istui ihan luo­kan peräl­lä ja sik­si vas­ta­si, että huo­nos­ti kuu­luu. Opet­ta­ja vähän epäi­li ettei­kö hänen puheen­sa kuu­lu luo­kan peräl­le asti ja ehdot­ti, että he vaih­tai­si­vat paik­kaa ja Kal­le sai­si tul­la kysy­mään hänel­tä jota­kin. Kal­le kapusi opet­ta­jan pöy­dän taak­se ja kysyi opet­ta­jal­ta, kuka­han se mah­toi olla joka tois­sayö­nä kii­pe­si minun ison sis­kon luok­se ikku­nas­ta sisään? Nyt oli opet­ta­jan vuo­ro vas­ta­ta, joo huo­nos­ti kuuluu.


Ran­ta­poh­jas­ta 15.2.1979: Oli­pa reis­susäl­li men­nyt hei­koil­le jäil­le. Kuin­ka olla­kaan, hän puto­si sekaan. Tuli hätä ja reis­su­mies huusi jo vii­mein Jumalaa.….. 

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus