Ran­ta­poh­jan kes­kus­te­lu­pals­tal­la oli tiis­tai­na 20.4. kir­joi­tus liit­tyen Kui­va­nie­men osa­kas­kun­nan toi­min­taan ja kir­joit­te­luun. Joil­la­kin ihmi­sil­lä on kaa­mea tar­ve hauk­kua nykyis­tä hoi­to­kun­taa. Eri­tyi­sar­vos­te­lua on aiheut­ta­nut vii­me syk­syn osa­kas­kun­nan kokous.

Kun­ta­vaa­lien lähes­tyes­sä meil­le iiläi­sil­le on val­jen­nut, kuin­ka mer­kit­tä­vis­tä vaa­leis­ta koko kun­nan tule­van kes­kus­tail­meen kan­nal­ta on kysy­mys. Tänä vuon­na aloit­ta­va val­tuus­to päät­tää his­to­rial­li­ses­ti arvok­kaan ja koko kir­kon seu­dun hie­noim­man joki­mai­se­ma­nä­ky­män kym­me­nik­si vuo­sik­si, ehkä vuo­si­sa­dak­si eteen­päin. Kysy­mys on tie­tys­ti Kir­kon­ran­nan Nät­te­po­rin ja kun­nan­ta­lon pai­kal­le raken­net­ta­vis­ta kiin­teis­töis­tä. Ensim­mäi­set kun­ta­puo­luei­den puheen­joh­ta­jien hui­tai­sut eivät hyvää lupaa: “Jos ei muu­ta, niin teh­dään sii­hen kerrostaloja!”

Tämän kir­joi­tuk­se­ni tar­koi­tus on hie­man herä­tel­lä ajat­te­lua oman ja toi­sen ihmi­sen työn teke­mi­sel­lä. Minul­le on tul­lut usei­ta yhtey­den­ot­to­ja sii­tä, kuin­ka työyh­tei­söis­sä työn­te­ki­jät aje­taan ahtaal­le ja väsy­tään ihan ääri­ra­joil­le. Sil­lä aja­tuk­sel­la, kun työ­nan­ta­jal­le ei mikään riitä.