Yri­tin ennen Tehyn lak­koa vara­ta ajan­va­rauk­ses­ta aikaa mää­rä­ai­kais­lää­kä­ri­tar­kas­tuk­seen Hau­ki­pu­taan hyvin­voin­ti­kes­kuk­ses­ta. Puhe­luun vas­ta­si lähi­hoi­ta­ja, joka hoi­ti ajan­va­raus­ta. Usean tin­kauk­sen jäl­keen­kään en saa­nut aikaa, vaan keho­tuk­sen: “Tääl­lä ajat menee todel­la pit­käl­le ja kan­nat­taa men­nä yksi­tyi­sel­le lää­kä­ria­se­mal­le.” Lää­kä­riai­kaa en saanut.

Hän on tääl­lä taas, kuin­ka sua kai­paan. hän on tääl­lä taas, kuin­ka sua kai­paan, tääl­lä taas, tal­ven yli odo­tin (Sir Elwoo­din Hil­jai­set värit).

Kii­tos vies­tis­tä­si Teks­ta­rit-pals­tal­la, vaik­ka se tuli­kin nimi­mer­kin takaa! Yri­tän todel­la­kin tavoi­tel­la vii­saut­ta sii­hen, miten muu­tok­sia saa­daan aikaan, kos­ka olem­me vält­tä­mät­tö­mien muu­tos­ten edes­sä. Kai­paat esi­merk­ke­jä. Käy­pä luke­mas­sa vaik­ka tämä artik­ke­li: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2021/04/10/ruokamme-on-lahes-taysin-maaperan-varassa-mutta-maailman-viljelysmaat