Edus­kun­nan täy­sis­tun­toa kat­sel­les­sa en tun­ne suur­ta ylpeyt­tä. Lain­sää­dän­tö on pie­les­sä ja äänes­tä­jän takuu hukas­sa. Kokoon­pa­noa kat­sel­les­sa ja kuun­nel­les­sa on todet­ta­va, täs­sä on Suo­men kan­sa pienoiskoossa.

Taval­li­nen arkie­lä­mäm­me saat­taa pääl­tä päin kat­soen näyt­tää päi­väs­tä toi­seen hyvin­kin saman­lai­sel­ta. Kui­ten­kin kun suun­taam­me kat­set­ta perä­pei­liin, meil­tä jokai­sel­ta löy­tyy tiet­ty men­nei­syys, jos­sa on sat­tu­nut ja tapah­tu­nut. Hyviä ja vähän huo­nom­pia asioi­ta. Yhteis­tä on vain se, että ele­tys­sä elä­mäs­sä nii­hin pitä­nyt sopeu­tua. Se lie­nee sitä elä­män menoa.

Onko Oulu pyö­räi­ly­kau­pun­ki? Aina­kaan Hau­ki­pu­taal­la pyö­rä­tei­tä ei pide­tä kun­nos­sa. Kun huo­lin­tayh­tiöl­le ilmoit­taa, että pyö­rä­tiet ovat hyvin vaa­ral­li­sen liuk­kaat, niin siel­tä räky­te­tään vain vastaan.