Sana sisu on joh­dos sanois­ta ’sisä’, ’sisus’,’sisällä ole­va’. Sanan tun­si jo Agrico­la, ja se esiin­tyy joh­dan­nai­si­neen suo­men mur­teis­sa. Sisu on siis voi­ma, joka syn­tyy ja nousee aivo­jen käs­kyt­tä­mä­nä ihmi­sen sisäl­tä, ihmi­sen sisäe­li­mis­tä, ”sisus­ka­luis­ta”. Elin­tär­kei­tä eli­miä ovat täs­sä sydän ja keuhkot.

Suo­men­he­vo­nen julis­tet­tiin hel­mi­kuus­sa 2007 val­tio­val­lan toi­mes­ta kan­sal­lis­he­vo­sek­si. Se on ainoa Suo­mes­sa koko­naan kehi­tet­ty hevos­ro­tu. Viros­sa oli hevo­sia jo kivi­kau­del­la, mut­ta näyt­tää, ettei nii­tä vie­lä tuol­loin tul­lut Suomeen.

Suo­men kan­sal­lis­ruo­as­ta jär­jes­tet­tiin syk­syl­lä 2016 moni­vai­hei­nen kan­sa­nää­nes­tys. Sen jär­jes­ti­vät ELO – Suo­ma­lai­sen ruo­ka­kult­tuu­rin edis­tä­mis­sää­tiö, Maa- ja met­sä­ta­lous­tuot­ta­jain kes­kus­liit­to MTK ry ja maa- ja metsätalousministeriö.

Alek­sis Kiveä (1834–1872) pide­tään, voi sanoa yksi­mie­li­ses­ti, Suo­men kan­sal­lis­kir­jai­li­ja­na. Tämä ase­ma perus­tuu eri­tyi­ses­ti hänen romaa­niin­sa Seit­se­män vel­jes­tä, jota sano­taan Suo­men kan­sal­lis­ro­maa­nik­si. Kivi oli kir­jai­li­ja­na ura­nuur­ta­ja, suo­ma­lai­sel­la kau­no­kir­jal­li­suu­del­la ei ennen hän­tä ollut juu­ri­kaan perin­tei­tä. Niin­pä Seit­se­män vel­jes­tä aloit­ti suo­ma­lai­sen romaa­nin his­to­rian, ja hänen näy­tel­män­sä, kirk­kaim­pa­na Num­mi­suu­ta­rit, loi­vat perus­tan suo­ma­lai­sel­le näytelmäkirjallisuudelle.