Suomenhevonen julistettiin helmikuussa 2007 valtiovallan toimesta kansallishevoseksi. Se on ainoa Suomessa kokonaan kehitetty hevosrotu. Virossa oli hevosia jo kivikaudella, mutta näyttää, ettei niitä vielä tuolloin tullut Suomeen.
Lue lisää
Suomen kansallisruoasta järjestettiin syksyllä 2016 monivaiheinen kansanäänestys. Sen järjestivät ELO – Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry ja maa- ja metsätalousministeriö.
Nainen Suomen henkilöitymänä esiintyi ensi kerran Ruotsissa Kustaa III:n hallituskaudella 1775 mitalissa, joka suunniteltiin kuninkaan Suomessa käynnin kunniaksi. Sillä haluttiin vihdoin korostaa Suomen merkitystä valtakunnassa ja sen tarvitsemia uudistuksia. Kuvan selitys oli: ”Kuningas roomalaisessa puvussa syleilee maassa olevaa Suomea, joka on nainen tornikruunu pääsään.” Vaikka mitali ei lyötynä toteutunut, se todistaa Suomen aseman korostumista Ruotsin valtakunnassa.
Aleksis Kiveä (1834–1872) pidetään, voi sanoa yksimielisesti, Suomen kansalliskirjailijana. Tämä asema perustuu erityisesti hänen romaaniinsa Seitsemän veljestä, jota sanotaan Suomen kansallisromaaniksi. Kivi oli kirjailijana uranuurtaja, suomalaisella kaunokirjallisuudella ei ennen häntä ollut juurikaan perinteitä. Niinpä Seitsemän veljestä aloitti suomalaisen romaanin historian, ja hänen näytelmänsä, kirkkaimpana Nummisuutarit, loivat perustan suomalaiselle näytelmäkirjallisuudelle.
Leijona Suomen vaakunan tunnuksena liittyy laajaan ja vanhaan eurooppalaiseen kulttuuritaustaan. Antiikin aikana leijonia tavattiin paitsi Afrikassa myös eteläisessä Euroopassa mm. Kreikassa, Makedoniassa, nykyisen Turkin alueella ja Palestiinassa sekä laajalti Aasiassa aina Intiaa myöten.