Vuo­si 2023 näyt­täi­si muo­dos­tu­van video­pe­lei­hin perus­tu­vien elo­ku­va­so­vi­tus­ten merk­ki­vuo­dek­si. Kevääl­lä Super Mario ‑ani­maa­tio­seik­kai­lu rik­koi ennä­tyk­siä lip­pu­luu­kuil­la ja HBO:n Last of Us ‑sar­ja sai jopa krii­ti­koi­den kii­tok­set. Har­va oli­si kui­ten­kaan usko­nut, että vuo­den kovim­mas­ta ensi-ilta­vii­kon tulok­ses­ta vas­taa pie­neen indie­pe­liin perus­tu­va kau­hue­lo­ku­va Five Nights at Freddy’s.

Aika­na jol­loin lähes jokai­ses­ta mer­kit­tä­väs­tä musiik­ki-ilmiös­tä on koh­ta ole­mas­sa elo­ku­va, on ker­ras­saan vir­kis­tä­vää näh­dä vaih­teek­si täy­sin fik­tii­vi­nen tari­na aiheen tii­moil­ta. Tuo­re koti­mai­nen draa­ma­ko­me­dia Come­back tar­jo­aa juu­ri tällaisen.

Pert­ti “Spe­de” Pasa­nen on ins­ti­tuu­tio. Vuon­na 2001 meneh­ty­nyt Pasa­nen ehti nel­jä vuo­si­kym­men­tä kat­ta­neel­la ural­laan pait­si toi­mia koo­mik­ko­na kai­kis­sa mah­dol­li­sis­sa jouk­ko­vies­ti­mis­sä, myös luo­da mas­sii­vi­sen, täkä­läi­ses­sä mit­ta­kaa­vas­sa poik­keuk­sel­li­sen viihdeimperiumin.

Ste­ven Spiel­ber­gin ja Geor­ge Luca­sin luo­ma seik­kai­le­va arkeo­lo­gi India­na Jones kuu­luu elo­ku­va­his­to­rian suu­rim­piin iko­nei­hin. Kadon­neen aar­teen met­säs­tä­jät (1981), Tuo­mio temp­pe­li (1984) ja Vii­mei­nen ris­ti­ret­ki (1989) ovat suku­pol­vea mää­rit­tä­viä klas­si­koi­ta, joi­den vai­ku­tus näkyy edel­leen popu­laa­ri­kult­tuu­ris­sam­me aina sar­ja­ku­vis­ta videopeleihin. 

Mon­ta eri Spi­der-Maniä? Mic­hael Kea­ton Bat­ma­ni­nä? Kak­sois­roo­le­ja, aika­mat­kai­lua, eri ulot­tu­vuuk­sia? Siis mitä? Näin kysyy nyt moni. Kyse on mul­ti­ver­su­mis­ta, van­has­ta sar­ja­ku­va­pe­rin­tees­tä, joka on tul­lut rymi­näl­lä osak­si elokuvateollisuutta.

Sala­liit­to Kai­ros­sa on eri­kois­laa­tui­nen tapaus: suo­ma­lais-ruot­sa­lais-rans­ka­lai­se­na yhteis­työ­nä tuo­tet­tu, ruot­sa­lai­sen Tarik Sale­hin ohjaa­ma ja kir­joit­ta­ma, Tur­kis­sa kuvat­tu, ara­biak­si puhut­tu poliit­ti­nen tril­le­ri, joka käsit­te­lee nyky­päi­vän Egyp­tin yhteiskuntaa.