Väliai­kai­nen päi­vä­ko­ti­rat­kai­su poi­ki­mas­sa vali­tuk­sen alue­hal­lin­to­vi­ras­tol­le – Taus­tal­la neli­vuo­ti­aan katoa­mi­nen päi­vä­ko­ti­päi­vän aikana

Alun perin väliai­kais­rat­kai­suk­si tar­koi­tet­tu päi­vä­ko­ti Kii­min­gin enti­sel­lä kun­nan­ta­lol­la on toi­mi­nut pai­kal­laan jo yli kol­me vuot­ta. Tilo­jen käyt­töä päi­vä­ko­ti­na on Kii­min­gis­sä ihme­tel­ty laa­jas­ti. Nyt kii­min­ki­läi­nen San­na Paka­nen har­kit­see tart­tu­van­sa vii­mei­seen oljen­kor­teen ja teke­vän­sä toi­min­nas­ta vali­tuk­sen aluehallintovirastolle.

Pon­ti­me­na tähän on se, että Paka­sen neli­vuo­tias tytär oli päi­vä­ko­din hen­ki­lö­kun­nal­ta sen sitä havait­se­mat­ta kateis­sa ulkoi­lun jäl­keen lähes pari tun­tia. Paka­nen olet­taa, että päi­vä­ko­dil­la toi­mi­taan lii­an suu­re­na ryh­mä­nä ja tar­koi­tuk­seen sopi­mat­to­mis­sa tilois­sa. Hän kysee­na­lais­taa muun muas­sa tilo­jen ilman­vaih­don ja ves­sa­rat­kai­sut sekä piha-alu­een turvallisuuden.

Näis­tä moni­nai­sis­ta syis­tä joh­tuen oli hänen mukaan­sa mah­dol­lis­ta, että neli­vuo­ti­aan pois­sao­loa ei ulkoi­lus­ta tul­taes­sa huo­mat­tu, vaik­ka ole­tet­tu­ja tar­kas­tus­pis­tei­tä sat­tui pois­sao­lon ajal­le mon­ta. Lap­sen pois­sao­lo sel­vi­si sat­tu­mal­ta ulko­puo­li­sen löy­det­tyä hänet nuk­ku­mas­ta päi­vä­ko­din por­ras­käy­tä­väs­tä, jon­ne lap­si oli aikan­sa pihal­la itket­ty­ään ja ovea pot­kit­tu­aan pääs­syt, mut­ta ei ollut pääs­syt enää por­tais­ta ryh­män tiloihin.

San­na Paka­nen halu­aa koros­taa, että inhi­mil­li­siä vir­hei­tä sat­tuu, eikä hän syy­tä työntekijöitä.

– Jos tar­kis­tus­ket­ju pet­tää saman lap­sen ja tapauk­sen koh­dal­la useam­man ker­ran eikä puut­tu­mis­ta huo­ma­ta, tar­koit­taa se yleen­sä sitä, että toi­min­nas­sa on epä­koh­tia, hän toteaa.

Sivis­tys- ja kultt­tu­ri­pal­ve­lui­den itäi­sen alu­een pääl­lik­kö Pasi Mäki­ky­rö ker­too, että ei ole hei­dän­kään tah­to­ti­lan mukais­ta, että päi­vä­ko­ti toi­mii enti­sen kun­nan­ta­lon tilois­sa, mut­ta asi­aan ei ole kovas­ta yrit­tä­mi­ses­tä huo­li­mat­ta löy­det­ty ratkaisua.

– Kii­min­gin alu­een hoi­to­paik­ka­tar­ve läh­ti muu­ta­ma vuo­si sit­ten voi­mak­kaa­seen kas­vuun sub­jek­tii­vi­sen var­hais­kas­va­tusoi­keu­den tul­les­sa voi­maan. Tämä tar­koit­ti sitä, että lap­sia tuli var­hais­kas­va­tuk­sen pii­riin yhä suu­rem­pi osa eri ikä­luo­kis­ta. Jot­ta pal­ve­lua pys­tyt­tiin alu­eel­la tar­joa­maan, täy­tyi kar­toit­taa tilo­ja alu­eel­ta, jois­sa var­hais­kas­va­tus­ta voi­daan jär­jes­tää, Mäki­ky­rö taustoittaa.

Enti­sen Kii­min­gin kun­nan­ta­lon tyh­jen­tyes­sä ne otet­tiin ensin käyt­töön Kii­min­gin alu­een avoi­men päi­vä­ko­ti­toi­min­nan mah­dol­lis­ta­mi­sek­si. Sit­ten sin­ne sijoit­tui myös 3–5‑vuotiaiden ja alle 3‑vuotiaiden ryhmiä.

– Tiloi­hin on teh­ty tar­vit­ta­vat muu­tok­set. Tilo­jen käyt­töön­ot­to vaa­tii aina ter­veys­tar­kas­ta­jan ja raken­nus­val­von­nan hyväk­sy­mi­sen, Mäki­ky­rö sanoo.

Ele­ment­ti­päi­vä­ko­din raken­ta­mi­nen enti­sen O. Jau­hiai­sen museon ton­til­le Joki­ran­nan kou­lun vie­reen karah­ti muut­tu­nei­siin tul­va­ris­ki­ra­joi­hin, jot­ka esti­vät pai­kal­le rakentamisen.

– Kii­min­gis­tä ei ole löy­ty­nyt mitään tont­tia, jon­ne tämän suun­ni­tel­lun ele­ment­ti­päi­vä­ko­din voi­si lait­taa. Ei ole myös­kään löy­ty­nyt mitään mui­ta toi­mi­via tilo­ja, Mäki­ky­rö sanoo.

Lap­sen katei­siin jou­tu­mi­nen ei Mäki­ky­rön mukaan joh­tu­nut tilois­ta, vaan se on inhi­mil­li­nen vir­he, jos­ta on van­hem­mal­le annet­tu kir­jal­li­nen sel­vi­tys. San­na Paka­nen ker­too saa­neen­sa sel­vi­tyk­sen, mut­ta hän uskoo, että asian­mu­kai­sis­sa tilois­sa ja pihas­sa tapah­tu­nut oli­si jää­nyt tapahtumatta.

Toi­min­nas­sa usean tar­kas­tus­pis­teen ohi­tus mah­dol­lis­tui Paka­sen mie­les­tä sik­si, että samas­sa tilas­sa toi­mii kak­si ryh­mää yhdis­tet­ty­nä ja on hel­pos­ti epä­sel­vää kenen vas­tuul­la on mikä­kin mää­rä lapsia.

– Täs­sä ei ole kysees­sä pel­käs­tään oma lap­se­ni, vaan haluan todel­la, että tilan­ne muut­tuu, jot­ta ei satu jotain pahem­paa. Olen kuul­lut, että tilois­sa työs­ken­te­le­vät kär­si­vät muun muas­sa pään­sä­rys­tä ja muis­ta sisäil­maon­gel­mien aiheut­ta­mis­ta ongel­mis­ta. Onko sekään hyvä asia, Paka­nen kysyy.

Mäki­ky­rön mukaan tilo­jen kun­toa seu­ra­taan aktii­vi­ses­ti olo­suh­de­mit­tauk­sin, eikä niis­sä ei ole todet­tu puutteita.

San­na Paka­sen väit­tee­seen sii­tä, että kun­nan­ta­lon tilois­sa ole­vas­sa päi­vä­ko­dis­sa riko­taan lain mää­rää­miä ryh­mä­koon rajo­ja, Mäki­ky­rö vas­taa ehdot­to­man kiel­tä­väs­ti. Paka­sen mukaan ylä­ker­ras­sa on viral­li­ses­ti kak­si kah­den hoi­ta­jan eril­lis­tä ryhmää.

– Tilat ovat kui­ten­kin käy­tän­nös­sä yhdes­sä, eikä lain mukaan sai­si olla mak­si­mis­saan kol­men hoi­ta­jan mitoi­tuk­sen ryh­miä. Siel­lä on teo­rias­sa kak­si eril­lis­tä ryh­mää, jos­sa on yhteen­sä 27 las­ta, mut­ta käy­tän­nös­sä ryh­mät toi­mi­vat täy­sin yhdessä.

Ala­ker­ras­sa tilan­ne ei ole hänen mukaan­sa yhtään parempi.

– Kun esi­mer­kik­si toi­nen hoi­ta­jis­ta läh­tee osas­ton eri pää­hän pese­mään lap­sen pyl­lyä, jää toi­nen yksin pien­ten ryh­män kans­sa. Leik­ki­huo­neet ovat toi­mis­to­ti­lo­ja, jois­sa ilman­vaih­to on mitoi­tet­tu kol­mel­le. Nuk­ku­ma­huo­nees­sa on kah­den ryh­män lap­set plus pari aikuis­ta pääl­le, Paka­nen laskelmoi.

Käy­tän­nös­sä ylä­ker­ran yhden ves­san, yhden vesi­pis­teen ja yhtei­sen nuk­ku­ma­huo­neen vuok­si ryh­mät toi­mi­vat hänen näke­myk­sen­sä mukaan yhtenäisesti.

– Lap­si on myös ker­to­nut välil­lä ruo­kai­le­van­sa isom­pien kans­sa eri ryh­mäs­sä, kuin oma ryh­mä, Paka­nen jatkaa.

Pasi Mäki­ky­rön mukaan niin täs­sä kuin kai­kis­sa muis­sa­kin päi­vä­ko­deis­sa yri­te­tään kai­kin tavoin var­mis­taa, että mitoi­tus on aina oikea. Mitään tar­koi­tuk­sel­lis­ta vajaa­mie­hi­tys­tä tai ryh­mien tosia­sial­lis­ta yhdis­tä­mis­tä ei ole.

– Kii­min­gin kun­nan­ta­lon kak­si ryh­mää toi­mi­vat jous­ta­vas­ti hyö­dyn­täen osin samo­ja tilo­ja sil­loin kun on jär­ke­vää ja mah­dol­lis­ta. Ryh­mil­lä on omat ruo­kai­lu- ja pukeu­tu­mis­ti­lat ja tilois­sa on usei­ta leik­ki­huo­nei­ta tar­jol­la. Neliöi­tä on run­saas­ti lap­si­mää­rään näh­den, Mäki­ky­rö kertoo.

Toi­min­nal­li­ses­ti ylä­ker­ran tilat osoit­tau­tui­vat hänen mukaan­sa osin haas­teel­li­sik­si aiem­min tilois­sa olleil­le pien­ten ryh­mil­le, kuten esi­mer­kik­si ulkoi­lui­hin siir­ty­mi­set. Sen vuok­si pien­ten ryh­mä toi­mii nyt ala­ker­ran tilois­sa maatasossa.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.