Kuu­kau­den esi­ne: Tyn­ny­ri­sa­ha vuo­del­ta 1707

Suo­men ensim­mäi­nen maa­il­man­kaup­pa­tuo­te oli ter­va. Se oli vält­tä­mä­tön aine pur­je­lai­vo­jen aika­kau­del­la lai­van­ra­ken­nus­teol­li­suu­del­le. Poh­jan­maal­la on ter­vaa pol­tet­tu vähäi­sis­sä mää­rin myyn­tiä var­ten jo 1500-luvun lopul­la. Vas­ta 1700-luku oli ter­van­pol­ton kul­ta-aikaa luo­den perus­tan poh­ja­lai­sel­le vau­rau­del­le ja yrittelijäisyydelle.

Talon­poi­ka sai 1700-luvun puo­li­vä­lis­sä polt­taa ter­vaa 20–30 tyn­ny­riä mant­taa­lia koh­den. 1800-luvul­la met­sien ruve­tes­sa ehty­mään ja uusien met­sän­käyt­tö­muo­to­jen tul­les­sa tär­keim­mik­si ter­van­tuo­tan­to siir­tyi Poh­jan­maan ran­ni­kol­ta sisä­maa­han ja lopul­ta Kainuuseen.

Kii­min­gin nimis­tös­sä on eri­tyi­sen run­saas­ti ter­van­pol­tos­ta ker­to­vaa nimis­töä. Kii­min­ki oli ihan­teel­lis­ta ter­van­polt­to­seu­tua, kos­ka kul­je­tus­mat­ka Oulun ter­va­kau­pun­kiin oli kovin lyhyt niin mait­se kuin vesit­se Kii­min­ki­jo­kea pitkin.

Tervan kul­je­tusas­tia oli tyn­ny­ri. Sen tuli olla tie­tyn mal­li­nen ja kokoi­nen: tila­vuus 125 lit­raa, kor­keus 77 cm, hal­kai­si­ja 53 cm, kim­pi­tek­nii­kal­la kuusi- tai män­ty­lau­dois­ta teh­ty astia, jos­sa tyn­ny­ri­lau­to­ja oli yleen­sä 13 kpl ja pää­ty­lau­to­ja 3 kpl. Pää­ty­lau­to­jen tuli olla aina pys­ty­suo­ras­sa tapin olles­sa ylös­päin. Täl­lä tavoin val­mis­tet­tu tyn­ny­ri kes­ti lai­vois­sa pääl­lek­käin las­taa­mi­sen. Kuusen närees­tä teh­ty­jä van­tei­ta oli aina kah­dek­san kappaletta.

Kuu­kau­den esi­nee­nä on tyn­ny­ri­sa­ha, johon on veis­tet­ty vuo­si­lu­ku 1707 ja vii­si eri­lais­ta puu­merk­kiä. Työ­ka­lul­la on pituut­ta 51 cm, myös terä on pai­koil­laan. Tyn­ny­ri­sa­hal­la höy­lät­tiin lai­ta­lau­toi­hin uur­re poh­jaa var­ten. Tämä uusi inno­vaa­tio saa­pui ole­tet­ta­vas­ti Ruot­sis­ta 1700-luvun ensi vuo­si­na. Jo samal­la vuo­si­sa­dal­la käy­tet­tiin tyn­ny­ri­sa­ho­ja suu­rim­mas­sa osas­sa maa­ta. Uusi kek­sin­tö hel­pot­ti uur­rok­sen tekoa kor­va­ten aikai­sem­min käy­te­tyt työ­ka­lut kim­mi­sa­han ja uurrepuukon.

Kii­min­gis­sä ja Yli­kii­min­gis­sä puu­as­tioi­den val­mis­tus oli van­haa perua. Näis­sä kun­nis­sa val­mis­tet­tiin jo ammoin ter­va- ja lohi­tyn­ny­rei­tä, joi­ta pidet­tiin ehdot­to­mas­ti maa­kun­nan parhaina.

Ter­va­tyn­ny­rei­tä teh­tiin aina tou­ko­töi­den alkuun asti. Yksi nik­ka­ri val­mis­ti noin kol­me tyn­ny­riä päi­väs­sä. Kun tyn­ny­rit oli­vat val­miit, kut­sut­tiin kruu­naa­ja pai­kal­le tar­kis­ta­maan tyn­ny­rit. Jos tyn­ny­ri täyt­ti stan­dar­di­mi­tat, lei­ma­si hän tyn­ny­rin polttoraudalla.

Juhan­nus­vii­kol­la sit­ten syty­tet­tiin juh­lal­li­ses­ti tai­dok­kaas­ti ladot­tu ter­va­hau­ta 3–4 vuot­ta kes­tä­neen moni­vai­hei­sen uuras­tuk­sen huipentumana.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa pläk­ki­lyh­ty. Tämän vuo­den ensim­mäi­se­nä kuu­kau­den esi­nee­nä oli hel­mi­kuus­sa Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Rakennuskätkö,”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia. Nyt esit­te­lys­sä on Tynnyrisaha.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Kii­min­ki-Seu­ra on muka­na elo­kuun 4.–6. pv. pidet­tä­vil­lä Kii­min­ki­päi­vil­lä. Tuom­me päi­vien ohjel­mis­toon Kii­min­gin his­to­rian säh­köi­sen valo­ku­va­näyt­te­lyn kir­jas­ton Syke­sa­lis­sa, van­han esi­neis­tön näyt­te­lyn ja tie­to­kil­pai­lun, sekä peru­nan­kuo­rin­nan SM-kisat. Uute­na ohjel­mis­tos­sa on Lin­tu­jen tun­nis­ta­mi­nen ja kuvaus har­ras­tuk­se­na. Mis­tä kipi­nä har­ras­tuk­sen aloit­ta­mi­seen, väli­neet, lin­tu­jen tun­nis­ta­mi­nen netin ja ääni­so­vel­lus­ten kaut­ta, what­sapp-ryh­mät, lin­tu­ku­vaus. Asian­tun­ti­ja­na Har­ri Kan­to­la.

Lau­an­tain alkuil­lan ohjel­mas­sa klo 18.00 on yhteis­lau­luil­ta toria­lu­eel­la lau­lat­ta­ja­na Lau­ri Tuo­hi­maa. Sun­nun­tai­na jär­jes­täm­me opas­te­tun koti­seu­tu­ret­ken lähikohteeseen.

Läh­teet:

Sire­lius U.T.: Suo­men kan­san­omais­ta kult­tuu­ria, 1919

Ryt­kö­nen Rai­li: Suur-Iin his­to­ria, 1978

Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma