Tuki­per­heis­tä on val­ta­va pula –Kii­min­ki­läi­set Lot­vo­set teke­vät vapaa­eh­tois­työ­tä sydämellään

Kun Kat­ja ja Kai Lot­vo­nen noin kuusi vuot­ta sit­ten päät­ti­vät läh­teä Pelas­ta­kaa Lap­set ry:n tuki­per­heek­si, asi­aa oli per­hees­sä kyp­sy­tel­ty jo pidem­män aikaa. Aut­ta­mi­sen­ha­lua oli ja aikaa alkoi vapau­tua omien las­ten harrastuksista.

Lot­vo­sil­la on kol­me omaa las­ta, jois­ta van­him­mat Valt­te­ri ja Ila­ri asu­vat nyt jo pois kotoa. Koto­na asuu vie­lä nuo­rin, Roo­sa. Tuki­per­heek­si alkaes­sa kaik­ki lap­set asui­vat vie­lä koto­na ja he oli­vat muka­na pää­tök­sen­teos­sa tuki­per­heek­si alka­mi­ses­sa. Van­hem­pien aja­tus oli, että tuki­per­hee­nä olles­sa myös omat lap­set oppi­vat suvait­se­vai­suut­ta ja näke­vät, että maa­il­mas­sa on monen­lai­sia tarinoita.

Sekä Kat­ja että Kai ovat molem­mat töis­sä kas­va­tusa­lal­la ja he ajat­te­li­vat, että halua­vat vapaa-ajal­laan­kin olla avuk­si ja antaa omaa aikaan­sa niil­le, jot­ka sitä tarvitsevat.

– Sitä­hän tämä enim­mäk­seen on: Anne­taan omaa aikaa. Pysäh­dy­tään, kuun­nel­laan las­ta, kes­ki­ty­tään posi­tii­vi­seen ja ote­taan lähel­le, Kai tiivistää.

Nyt Lot­vo­set ovat tuki­per­hee­nä 5- ja 7‑vuotiaille sisa­ruk­sil­le, jot­ka käy­vät heil­lä seit­se­mä­nä päi­vä­nä kuu­kau­des­sa. Tämä on taval­lis­ta enem­män, sil­lä ylei­ses­ti lap­set ovat per­heis­sä yhden vii­kon­lo­pun ajan kuu­kau­des­sa. Kou­lu­tus­taus­tas­taan joh­tuen Lot­vo­set ovat amma­til­li­nen tuki­per­he, eli heil­lä ole­vil­la lap­sil­la voi olla joi­tain erityistarpeita.

Kas­va­van amma­til­lis­ten tuki­per­hei­den tar­peen lisäk­si val­ta­va pula on ihan taval­li­sis­ta tuki­per­heis­tä, joi­ta voi­vat olla myös lap­set­to­mat ja yksi­na­su­vat sekä iäk­kääm­mät hen­ki­löt, ihan kai­ken­lai­set perheet.

– Tuki­per­heis­sä lap­set ovat osa taval­lis­ta arkea, mitään eri­kois­ta ei tar­vit­se jär­jes­tää. Mones­ti tuki­per­he­lap­sel­le tär­keä­tä on rau­hoit­tu­mi­nen ja se, että perus­asiat ovat kun­nos­sa, ker­too Oulun alue­toi­mis­ton sosi­aa­lioh­jaa­ja Tuu­lii­na Kaar­ti­nen.

Lot­vo­set ker­to­vat, että nykyis­ten tuki­per­he­las­ten kans­sa he ulkoi­le­vat pal­jon ja anta­vat sisa­ruk­sil­le yksi­tyi­siä het­kiä eri­lai­sen teke­mi­sen paris­sa. Lap­set ovat muka­na myös esi­mer­kik­si per­heen mum­mu­la­vie­rai­luil­la, joka on ollut tär­keä­tä myös Lot­vos­ten van­hem­mil­le. Iki­muis­toi­sia het­kiä on koet­tu yhtei­sil­lä ret­kil­lä ja vaik­ka­pa kalas­ta­mas­sa. Lähia­lu­een leik­ki­puis­tot ovat myös tul­leet erit­täin tutuiksi.

– Kun lap­set ovat meil­lä, tun­tuu, että oma­kin arki rau­hoit­tuu. He ovat olleet meil­lä jo kol­mi­sen vuot­ta ja tul­leet todel­la tär­keik­si tänä aika­na, Kat­ja Lot­vo­nen kertoo.

Myös tuki­per­heen yksin­huol­ta­ja­äi­din kans­sa Lot­vo­sil­la on erit­täin hyvä suh­de, ja las­ten asiois­ta kes­kus­tel­laan hyväs­sä hengessä.

Tuki­per­he­toi­min­ta perus­tuu täy­sin vapaa­eh­toi­suu­teen puo­lin ja toi­sin. Myös per­heet, jot­ka tar­vit­se­vat lap­sil­leen tuki­per­het­tä, ovat muka­na vapaa­eh­toi­ses­ti ja saa­vat toi­voa, mil­lais­ta per­het­tä haluai­si­vat tuek­seen. Tuki­per­heet­kin saa­vat toi­voa, mil­lai­sen lap­sen tai lap­sia haluavat.

– Etsi­tään hyvää yhteen­so­pi­vuut­ta lap­sen par­haak­si, Kaar­ti­nen sanoo.

Pelas­ta­kaa Lap­set jär­jes­tää Oulus­sa kuu­des­ti vuo­des­sa val­men­nus­kurs­se­ja tuki­per­heil­le. Val­men­nuk­set kes­tä­vät kah­den arki-illan ja yhden lau­an­tai­päi­vän ver­ran. Val­men­nuk­sen jäl­keen tuki­per­hee­seen teh­dään koti­käyn­ti, jos­sa sel­vi­te­tään, että per­heel­lä on tar­jo­ta lap­sil­le tur­val­li­set puit­teet. Kun­nan sosi­aa­li­toi­mel­ta pyy­de­tään lausun­to sii­tä, että tuki­per­heen kotio­lot ovat vakaat. Myös rikos­taus­taot­teet vaaditaan.

Ennen kuin lap­set mene­vät tuki­per­hee­seen, jär­jes­te­tään yhtei­nen tutus­tu­mis­käyn­ti, johon osal­lis­tu­vat tuki­per­he, tuet­ta­va per­he lap­si­neen sekä Pelas­ta­kaa Las­ten sosi­aa­lioh­jaa­ja. Tämän jäl­keen teh­dään pää­tös jatkosta.

– Läh­tö­koh­tai­ses­ti toi­vom­me lap­sen edun vuok­si, että tuki­per­he sitou­tuu toi­min­taan vähin­tään vuo­dek­si, mut­ta tuki­per­he voi päät­tää toi­min­nan tauol­le lait­ta­mi­ses­ta tai lopet­ta­mi­ses­ta mil­loin vaan, Tuu­lii­na Kaar­ti­nen kertoo.

Pelas­ta­kaa Lap­set tukee tuki­per­het­tä sään­nöl­li­ses­ti ja kes­kus­te­lua­pu on aina puhe­li­men pääs­sä. Tuki­per­he saa vapaa­eh­tois­työs­tään kulu­kor­vauk­sen, joka kat­taa lap­sen ruu­as­ta ja hygie­nias­ta tule­vat kus­tan­nuk­set. Amma­til­li­nen tuki­per­he saa palk­kion kulu­kor­vauk­sen lisäksi.

Lot­vo­set toi­vo­vat, että ihmi­set uskal­tai­si­vat roh­keas­ti antaa aikaan­sa tar­vit­se­vil­le lapsille.

– Jäl­ki­kä­teen aja­tel­len, pidim­me itse­kin mukaan läh­te­mi­sel­le lii­an kor­ke­aa kyn­nys­tä, vaik­ka ei oli­si tar­vin­nut. Tämä ei ota meil­tä mitään pois, päin­vas­toin se antaa pal­jon ja opet­taa. Tuki­per­heet teke­vät tär­keä­tä työ­tä, Kat­ja Lot­vo­nen sanoo.

Sata vuot­ta Suo­mes­sa toi­mi­nut Pelas­ta­kaa Lap­set on yksi mer­kit­tä­vim­mis­tä val­ta­kun­nal­li­sis­ta las­ten­suo­je­lun ja lap­sen oikeuk­sien paris­sa työs­ken­te­le­vis­tä järjestöistä.

Kan­sa­lais­jär­jes­tön juu­ret ovat kan­sa­lais­toi­min­nas­sa ja vapaa­eh­toi­set ovat olleet koko jär­jes­tön his­to­rian ajan tär­keäs­sä roo­lis­sa las­ten tuki­joi­na ja aut­ta­ji­na. Pai­kal­li­ses­ti toi­mi­vat Pelas­ta­kaa Las­ten yhdis­tyk­set ovat lähel­lä lap­sia ja nuo­ria omil­la paikkakunnillaan.

Sata vuot­ta sit­ten Suo­men tasa­val­lan pre­si­den­tin puo­li­so Ester Ståhl­berg halusi muut­taa tavan, jol­la Suo­mes­sa huo­leh­di­taan lap­sis­ta. Hänen perus­ta­man­sa jär­jes­tö on jo sata vuot­ta seu­ran­nut rou­va Ståhl­ber­gin vii­toit­ta­mal­la tiel­lä las­ten oikeuk­sia ja ase­maa edistäen.

Tänä vuon­na Pelas­ta­kaa Lap­set juh­lii arjen san­ka­rei­ta.​​ San­ka­ri on vapaa­eh­toi­nen, lah­joit­ta­ja, jäsen, kump­pa­ni tai esi­ku­va. Yhdel­lä tur­val­li­sel­la aikui­sel­la voi olla pysy­vä vai­ku­tus lap­sen koko elämään.