Kuu­kau­den esi­ne: Soke­ri­louk­ku, tär­keä osa top­pa­so­ke­rin 200-vuo­tis­ta historiaa

Kuvassa Sokeriloukussa katkaistu sokeritoppa, sokerietikettejä 1950-luvulta sekä sokerisaksia. Loukun vieressä kilon paketti sahattua Vaasan palasokeria 1930-luvulta sekä valtion sokerikortti vuodelta 1921. Kuva: Eino MikkonenKuvassa Sokeriloukussa katkaistu sokeritoppa, sokerietikettejä 1950-luvulta sekä sokerisaksia. Loukun vieressä kilon paketti sahattua Vaasan palasokeria 1930-luvulta sekä valtion sokerikortti vuodelta 1921. Kuva: Eino Mikkonen

Soke­ri­ruo­ko on peräi­sin län­ti­sen Tyy­nen­me­ren suu­ril­ta saa­ril­ta, jois­sa sitä on vil­jel­ty ja pures­kel­tu sen makeu­ten­sa vuok­si tuhan­sia vuo­sia. Aasian man­te­reen kaut­ta vil­je­ly levit­täy­tyi koh­ti länt­tä. Soke­rin erot­ta­mi­nen opit­tiin Lähi-Idäs­sä noin 700 vuot­ta jäl­keen ajan­las­kun. Kek­sit­tiin lisä­tä kalk­kia soke­ri­lie­men kei­tin­ve­teen. Mene­tel­mä val­kai­si soke­rin tehokkaasti.

Soke­ri tuli tun­ne­tuk­si Euroo­pas­sa vas­ta 1300-luvul­la. Soke­ris­ta tuli­kin nopeas­ti suo­sit­tu ja erit­täin kal­lis tuon­tiar­tik­ke­li. Euroop­pa­lai­set sel­vit­ti­vät kui­ten­kin pian val­mis­tuk­sen salai­suu­det ja levit­ti­vät kas­va­tuk­sen 1500-luvul­ta läh­tien Atlan­tin toi­sel­le puo­len troop­pi­sil­le alueil­le. Sii­tä läh­tien soke­rin his­to­ria onkin orjuu­den ja ahneu­den surul­lis­ta his­to­ri­aa aina 1800-luvun lopul­le saakka.

Suo­men ensim­mäi­nen soke­ri­teh­das, joka jalos­ti edel­lä mai­nit­tua Kari­bian ruo­ko­so­ke­ria, perus­tet­tiin Tur­kuun vuon­na 1756. Ensim­mäi­set sata vuot­ta soke­rin val­mis­tus oli hyvin­kin alkeel­lis­ta ja erit­täin hidas­ta. Kes­ti lähes kol­me kuu­kaut­ta ennen kuin raa­ka­ruo­ko­so­ke­ri oli lio­tet­tu, saos­tet­tu, sii­vi­löi­ty, kei­tet­ty, kitey­tet­ty ja savi­sis­sa keko­muo­teis­sa kui­va­tet­tu val­miik­si tuotteiksi.

1860-luvul­la höy­ryn käyt­töön­ot­to mul­lis­ti soke­ri­teol­li­suu­den. Kehi­tel­tiin uudet mene­tel­mät tyh­jiö­keit­ti­mi­neen, joil­la veden haih­dut­ta­mi­nen ja soke­rin kiteyt­tä­mi­nen voi­tiin suo­rit­taa tun­tu­vas­ti lyhyem­mäs­sä ajas­sa. Soke­ri­to­pan val­mis­tus lyhe­ni muu­ta­maan viik­koon. Pie­net soke­ri­to­pat pai­noi­vat kak­si tai vii­si kiloa, suu­ret jopa 15 kiloa.

Koti­mai­sen juu­ri­kas­so­ke­rin tuo­tan­to alkoi vuon­na 1920 Salos­sa, mis­sä se jat­kui aina 2000-luvun alkuun asti. Tänä päi­vä­nä soke­ria val­mis­te­taan Suo­mes­sa vain soke­ri­juu­rik­kaas­ta maam­me ainoas­sa toi­mi­vas­sa soke­ri­teh­taas­sa Säkylässä.

Pala­so­ke­rin tuo­tan­to alkoi maas­sam­me jo 1890-luvul­la. 1930-luvul­la sitä alet­tiin paka­ta kilon pak­kauk­siin siten, että vuo­si­kym­me­nen lopul­la tuo­tan­nos­ta pää­osa oli pala­so­ke­ria. Vii­mei­nen soke­ri­top­pa val­mis­tui vuon­na 1957 Vaa­san sokeritehtaalla.

Iso­vel­je­ni muis­tis­sa oli säi­ly­nyt hyvin Hau­ki­pu­taan Osuus­kau­pan Ala­ky­län myy­mä­län hoi­ta­jan soke­ri­kir­veen hei­lah­dus suu­ren soke­ri­to­pan yllä jos­kus 50-luvun alus­sa. Koto­na mur­ret­tiin isos­ta soke­ri­kim­pa­lees­ta pie­niä palo­ja tar­peen mukaan.

Kuu­kau­den esi­nee­nä on kan­nel­li­nen soke­rin paloit­te­lu­laa­tik­ko eli soke­ri­louk­ku. Kan­si on sara­noi­tu toi­sel­le pit­käl­le sivul­le. Laa­ti­kon sisäl­lä on rei‘itetty väli­poh­ja, jon­ka pääl­lä rau­tai­nen puu­nup­pi­nen leik­ku­ri ja sen vas­ta­kap­pa­le. Väli­poh­jan alla on pit­käl­tä sivul­ta aukea­va mata­la veto­laa­tik­ko, johon hie­non­net­tu soke­ri vari­si. Koko komeus on oot­rat­tu tam­men­vä­riin, pin­ta voi­mak­kaas­ti kulu­nut. Val­mis­tet­tu 1890–1920 väli­se­nä aika­na ammattityönä.

Soke­rin jake­lu on ollut sään­nös­tel­tyä Suo­men his­to­rian aika­na kak­si ker­taa. Ensim­mäi­sen ker­ran sään­nös­tel­tiin vuo­si­na 1916–1921. Tuol­loin soke­ria val­mis­tet­tiin val­tion las­kuun mää­rät­tyä kor­vaus­ta vas­taan ja soke­ri ostet­tiin val­tion soke­ri­kor­teil­la. Kort­tien jake­lus­ta vas­ta­si kun­nan elin­tar­ve­lau­ta­kun­ta. Soke­rin jake­lua­jat ja ‑pai­kat ilmoi­tel­tiin sano­ma­leh­dis­sä. Toi­sen ker­ran soke­rin lait­toi kor­til­le tal­vi­so­dan puh­kea­mi­nen vuon­na 1939. Kulut­ta­jat sai­vat ostaa val­tion osto­kor­tin kupon­gil­la 500 gram­maa soke­ria kah­den vii­kon jaksoissa.

Tilan­teen vähi­tel­len paran­tues­sa viran­omai­set antoi­vat luvan toi­mit­taa kaup­poi­hin kort­ti­va­paa­ta soke­ria. Sään­nös­te­lys­tä vapau­te­tun soke­rin hin­ta oli kak­sin­ker­tai­nen. Sii­tä huo­li­mat­ta ensim­mäi­si­nä myyn­ti­päi­vi­nä kaup­po­jen eteen muo­dos­tui pit­kiä jono­ja, sil­lä niin oli suu­ri kan­san makian nälä­kä. Lopul­li­ses­ti soke­ri vapau­tui sään­nös­te­lys­tä vas­ta 1954 yhdes­sä kah­vin kanssa.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vuo­den 2022 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläkkilyhty.

Vuo­den 2023 hel­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta, mar­ras­kuus­sa Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuil­ta ja jou­lu­kuus­sa Kupparinkoneet.

Vuo­den 2024 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Susi­ver­kon kat­kel­ma 1800-luvul­ta, hel­mi­kuus­sa Per­mi­luo­kit 1800-luvul­ta, maa­lis­kuus­sa Pari­re­ki hevos­ten aika­kau­del­ta, huh­ti­kuus­sa Pui­nen sar­vi­sa­tu­la, tou­ko­kuus­sa Pai­men­ty­tön hui­lu 1794, kesä­kuus­sa Pesu­ku­rik­ka ja pyyk­ki­lau­ta, syys­kuus­sa Juu­ri­saa­vi, loka­kuus­sa Palo­kek­si, mar­ras­kuus­sa Sili­tys­rau­dat, ”mui­nais­ta rau­taa”, jou­lu­kuus­sa Kah­vi­myl­lyt, kah­vi­kan­san historiaa.

Tämän vuo­den 2025 tam­mi­kuus­sa esit­te­lys­sä oli Kes­su­hak­ku­rit 1800-luvul­ta. Nyt esit­te­lys­sä on Sokeriloukku.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edistäminen.

– Olem­me jul­kais­seet nyt yllä­ker­ro­tut 32 Kuu­kau­den esi­net­tä hyväs­sä yhteis­työs­sä Ran­ta­poh­ja-leh­den kans­sa. Perin­ne­tie­tou­den yllä­pi­tä­mi­nen ja jul­kai­se­mi­nen on Kii­min­ki-Seu­ran yksi tär­keä toi­min­to, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Lee­na Huha­nant­ti, Eero Hut­tu­la, Pert­ti Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mir­ja Mik­ko­nen ja Anu Uusi­ta­lo.

Läh­teet: 100 tari­naa Suo­men Soke­ris­ta, Suc­ros Oy Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.