Sili­tys­rau­dat, ”mui­nais­ta rautaa”

Rau­dan val­mis­tus alkoi maas­sam­me 200–300 vuot­ta ennen ajan­las­kun alkua jär­vi- ja suo­mal­mis­ta. Täs­tä löy­tyy ker­ron­nat Kale­va­lan runois­ta. Sam­mos­ta on esi­tet­ty lukui­sia tul­kin­to­ja, jois­ta useat liit­ty­vät mui­nai­seen rau­dan­val­mis­tuk­sen tie­to­tai­toon, rau­ta-kuop­pa­uu­nei­hin ja pajoi­hin. Van­ha kan­san­ru­no todis­taa talon­poi­kais­rau­dan syntyä:

”Höl­mä Tuo­nel­ta tule­vi… Maan alta Mana­lan poika

Löy­si suos­ta ruos­te­hei­nän… Teräs­hei­nän hettehestä.

Vei­pä Ilma­rin pajahan.

Jär­vi­mal­me­ja esiin­tyy kaik­kial­la Suo­mes­sa. Hiek­ka­poh­jai­sil­la jär­vil­lä pai­koin run­saas­ti­kin. Näi­tä mal­me­ja jalos­tet­tiin kotio­lois­sa. Vie­lä 1500-luvul­la näyt­tää Suo­mi tul­leen toi­meen kan­san­mies­ten itse val­mis­ta­mal­la rau­dal­la. Sepän­tai­to oli kor­keal­la myös Poh­jan­maal­la, jos­sa esi­mer­kik­si Juho Vesai­nen ja hänen par­tio­to­ve­rin­sa itse val­mis­ti­vat aseen­sa. Rau­dan käyt­tö oli vähäis­tä vie­lä 1700-luvul­la sen kor­kean hin­nan takia. Kir­ves, puuk­ko, sirp­pi ja saha oli­vat tär­keim­mät rau­tae­si­neet. Reen jalak­sis­sa ei sitä käy­tet­ty ja hevo­sil­le­kin lai­tet­tiin vain ohuet lehtikengät.

Mal­mi eli höl­mä harot­tiin puu­var­ti­sil­la haa­veil­la jär­ven poh­jas­ta kesäl­lä mal­mi­lau­tal­le tai tal­vel­la jään pääl­le. Mal­mi­kok­ka­reet oli­vat yleen­sä koli­kon kokoi­sis­ta aina nyr­kin kokoi­siin. Ran­nal­la höl­mä ensin puh­dis­tet­tiin, kui­vat­tiin ja lopuk­si pasu­tet­tiin eli pol­tet­tiin avo­tu­lel­la hal­ko­jen seas­sa, jol­loin niis­tä paloi pois mul­ta ja lii­at ruosteet.

Mal­mi sula­tet­tiin hark­ko­hy­tis­sä, jon­ka sydän, pys­ty­uu­ni, muu­rat­tiin kives­tä sup­pi­lon muo­toon, kor­keut­ta ja leveyt­tä oli vajaat 2 met­riä. Uunin ympä­ril­le raken­net­tiin hir­si­ke­hik­ko, jon­ka poh­ja-ala oli noin 3x3 met­riä. Muu­rauk­sen ja puu­ke­hi­kon väli täy­tet­tiin hie­kal­la. Puu­osa oli vält­tä­mä­tön, jot­ta hyt­ti saa­tiin riit­tä­vän kuu­mak­si ja ulko­puo­li pysyi­si niin vii­leä­nä, että pesä pääs­tiin por­tai­ta pit­kin täyt­tä­mään ylä­kaut­ta. Sula­tus­vai­hees­sa ahjoon ammen­net­tiin vuo­roin höl­mää ja hiil­tä eli sysiä, jota saa­tiin ter­van­pol­ton sivutuotteena.

Hii­li­ren­git lap­poi­vat höl­mää sisäl­le mää­rä­mi­toin hyt­ti­mes­ta­rin val­von­nas­sa. Tulen piti olla kai­ken aikaa yllä ja sitä liet­sot­tiin paja­pal­keil­la, jon­ka suu­tin oli uunin alao­sas­sa. Sei­nä­miin tart­tu­nei­ta puo­li­su­lia mal­min­pa­lo­ja tökit­tiin välil­lä alem­mas hii­lien sekaan. Kuo­naa valu­tet­tiin aika-ajoin pois hytin sivus­sa ole­van pie­nen aukon kautta.

Sula­tus kes­ti vähin­tään vuo­ro­kau­den ja lop­pu­tu­lok­se­na pesän poh­jal­le muo­dos­tui huo­koi­nen kuo­na­pi­toi­nen rau­ta­möh­kä­le eli sulain, joka nos­tet­tiin ulos ylä­kaut­ta. Sulain siir­ret­tiin heh­ku­va­na ala­si­mel­le, jon­ka jäl­keen leka­mie­het pää­si­vät tako­maan sii­tä kuo­naa pois sepän kään­nel­les­sä pit­kil­lä pih­deil­lä jopa 30 kilois­ta möh­kä­let­tä. Puh­dis­tus­taon­nan lop­pu­tu­lok­se­na saa­tiin tak­ki­rau­ta­hark­ko­ja jat­ko­ja­los­tus­ta var­ten. Pit­ku­lai­sia hark­ko­ja voi­tiin paloi­tel­la siten, että ase­tet­tiin kir­ves har­kon pääl­le ja lyö­tiin pai­na­val­la lekal­la kir­veen hamaraan.

Kuu­kau­den esi­nei­nä ovat jär­vi­mal­mis­ta val­mis­te­tut sili­tys­rau­dat. Pituut­ta on molem­mil­la noin 18 cm, leveyt­tä 5–9 cm ja kor­keut­ta 12–14 cm. Oikean­puo­lei­nen on val­mis­tet­tu tako­mal­la tak­ki­rau­ta­har­kon pät­käs­tä. Puh­dis­tus­taon­nan jäl­jil­tä on jää­nyt run­saas­ti kuo­naon­ka­loi­ta. Vasem­man­puo­lei­nen esi­ne on val­mis­tet­tu muot­tiin vala­mal­la. Lähes kol­mion muo­toi­sen ratao­san pääl­lä on vai­keas­ti tul­kit­ta­via kuvioi­ta. Eläi­nai­hei­sen kah­van pää muis­tut­taa mui­nais­ten poh­jan­mies­ten lohi­käär­me­pää­ko­ris­tei­ta. Molem­pien esi­nei­den alku­pe­rä on vie­lä epä­var­ma, mut­ta voi­ta­neen ajoit­taa 1700-luvulle.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vuo­den 2022 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläkkilyhty.

Vuo­den 2023 hel­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta, mar­ras­kuus­sa Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuil­ta ja jou­lu­kuus­sa Kupparinkoneet.

Tämän vuo­den 2024 ensim­mäi­ses­sä esit­te­lys­sä tam­mi­kuus­sa oli Susi­ver­kon kat­kel­ma 1800-luvul­ta, hel­mi­kuus­sa Per­mi­luo­kit 1800-luvul­ta, maa­lis­kuus­sa Pari­re­ki hevos­ten aika­kau­del­ta, huh­ti­kuus­sa Pui­nen sar­vi­sa­tu­la, tou­ko­kuus­sa Pai­men­ty­tön hui­lu 1794, kesä­kuus­sa Pesu­ku­rik­ka ja pyyk­ki­lau­ta, syys­kuus­sa Juu­ri­saa­vi, loka­kuus­sa Palo­kek­si. Nyt esit­te­lys­sä on Sili­tys­rau­dat, ”mui­nais­ta rautaa”.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheenjohtaja <

Läh­teet: Sire­lius U.T.: Suo­men kan­san­omais­ta kult­tuu­ria, 1919 Ryt­kö­nen Rai­li: Suur-Iin his­to­ria, 1978. Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.