Kuu­kau­den esi­ne: Ryyp­py­ku­pit 1700- ja 1800-luvuilta

Nykyi­sen pyhäin­päi­vän tie­noil­le sijoit­tu­vaa kekriä on vie­tet­ty mui­noin Suo­mes­sa vuo­den suu­rim­pa­na juh­la­na kas­vu­kau­den tai­te­koh­das­sa, kun kesä­kau­den työt, elu­koit­ten lai­dun­nus sekä teu­ras­tuk­set on saa­tu päätökseen.

Kekriä juh­lit­tiin maa­lais­ta­lois­sa sii­hen tah­tiin, kun sadon­kor­juut oli saa­tu teh­tyä. Ei siis vält­tä­mät­tä koko kylä samaan aikaan vaan talo ker­ral­laan. Pal­kol­lis­ten lisäk­si kes­tit­tiin pai­kal­le sat­tu­nei­ta vie­rai­ta ja vai­na­jia. Kekri­juh­lis­sa her­ku­tel­tiin maan anti­mil­la mäs­säil­len. Näin toi­mien pyrit­tiin var­mis­ta­maan hyvä sato uudel­le vuo­del­le. Ruo­kaa piti olla esil­lä aamus­ta iltaan. Ruu­an lop­pu­mi­nen oli­si ollut huo­no enne. Juh­liin kei­tet­tiin myös palo­vii­nat ja pan­tiin oluet. Seu­raa­van vuo­den vil­ja­sa­don var­mis­ta­mi­sek­si ryy­pyn otti sel­lai­nen­kin, joka ei muu­ten kup­pia kallistanut.

Monet kekrin perin­teet ovat siir­ty­neet jou­luun ja uuteen vuo­teen. Jou­lu­puk­ki oli ennen kekri­puk­ki ja jou­lu­kink­ku kekri­por­sas. Tinan vala­mi­sel­la ennus­tet­tiin kekris­tä alka­vaa uut­ta vuotta.

Nyt esi­tel­tä­vät pie­net esi­neet oli­vat tui­ki tär­keäs­sä osas­sa kekri­pi­dois­sa. Esi­neet on keräil­ty vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa Poh­jois-Poh­jan­maan ran­ta­tien var­rel­ta. Esit­te­ly­ku­vas­sa vasem­man­puo­lei­nen voi­daan nime­tä emän­nän kupik­si, kos­ka sen poh­jaan on kai­ver­ret­tu nai­sen mono­gram­mi. Kup­pi on kover­ret­tu pie­nes­tä pah­kas­ta. Kie­va­reis­sa ja kapa­kois­sa palo­vii­na piti annos­tel­la viral­li­sil­la mit­ta­kan­nuil­la. Kuvan kupa­ri­nen kan­nu oli se kaik­kein pie­nin mit­ta, kut­su­ma­ni­mel­tään jumpru, kruu­nat­tu vuon­na 1862 ja tila­vuu­del­taan 1 KT=kuutiotuuma.

Taka­ri­vis­sä sei­so­vaa puis­ta lusik­kaa kut­sut­tiin vii­na­li­pik­si. Etua­lal­la ole­va pie­nen pie­ni hopei­nen kup­pi on nimel­tään isän­nän tum­la­ri ts. pyö­riäi­nen sii­nä ole­vien kol­men eri isän­nän mono­gram­min vakuut­ta­ma­na. Van­him­man Tum­la­rin oikeal­la puo­lel­la on ympä­riin­sä kaa­rior­na­men­tein koris­tel­tu son­nin sar­ves­ta val­mis­tet­tu juo­ma­kup­pi. Kupin kyl­jes­sä on koris­teel­li­sin kir­jai­min omis­ta­jan nimi. Poh­jaan on lii­mat­tu hopei­nen yhden ruplan kolik­ko 1800-luvun lopul­ta. Oikean­puo­lei­sin esi­ne nimet­tä­köön sor­va­rin kal­kik­si, mal­jak­si tai pikariksi.

Suo­men kie­len isä Mikael Agrico­lan mai­nit­see Kekrin yhte­nä juma­luu­te­na laa­ti­mas­saan mui­nais­ten suo­ma­lais­ten juma­lien luet­te­los­sa vuo­del­ta 1551. Kekri oli siis yksi esi­van­hem­piem­me pal­vo­mis­ta hen­kio­len­nois­ta, joi­den huo­maan uskot­tiin tule­van vuo­den sato ennen kris­ti­nus­kon saa­pu­mis­ta ja pit­käl­ti sen jäl­keen­kin päin. Kekri toi peri­mä­tie­to­jen mukaan kar­jaon­nen ja vas­ta­si pel­to­vil­je­lyn onnis­tu­mi­ses­ta. Vuo­den satoon vai­kut­ti­vat toki muut­kin henget.

Agrico­la kuvai­li kekri­me­no­ja seu­raa­vin sanoin:

”Ia quin Keve­kyl­vö kyl­vet­tiin, sil­loin Ukon mal­ja iootijn.

Sihen hae­tin ukon wac­ka, nin ioo­pui Pica ette Acka.

Sijt­te pal­jo Häpie siel­le tech­tin, quin seke cwil­tin ette nechtin.

Quin Rau­ni Ukon Nai­ni härs­ky, jalos­ti Ukoi poh­jas­ti pärsky.”

 

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläk­ki­lyh­ty. Tämän vuo­den ensim­mäi­se­nä kuu­kau­den esi­nee­nä oli hel­mi­kuus­sa Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Rakennuskätkö,”Kotivakuutus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta. Nyt esit­te­lys­sä on Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuilta.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kontio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Kii­min­ki-Seu­ran syys­ko­kous pide­tään Senio­ri­ta­lon kah­vios­sa tors­tai­na 30.11. kel­lo 17 alkaen. Kokouk­ses­sa käsi­tel­lään yhdis­tyk­sen sään­tö­mää­räi­set asiat.

Läh­teet: juhlakalenteri.finlit.fi

Mikael Agrico­la: Psalt­ta­ri, 1551

Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma.