Kuu­kau­den esi­ne: Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan

Van­has­sa suo­ma­lai­ses­sa kan­sa­nus­kos­sa on ollut tär­keä­nä käsit­tee­nä lyk­ky eli onni. Enti­sa­jan kyläyh­tei­sös­sä aja­tel­tiin, että onnea oli varat­tu kyläl­le vain rajal­li­nen mää­rä. Jos halusi kas­vat­taa vaik­ka omaa kar­ja­lyk­kyä, oli onni vie­tä­vä naa­pu­ril­ta noi­ta­kons­teil­la. Noi­tuu­den uhkal­ta piti osa­ta suo­jau­tua. Sii­hen tar­vit­tiin ”koti­va­kuu­tus”, jon­ka vir­kaa toi­mit­ti­vat raken­nus­ten tai­ka- ja uhrikätköt.

Raken­nus­kät­köt ovat tar­koi­tuk­sel­la pii­lo­tet­tu raken­nuk­sen raken­tei­siin. Kät­köt sijoi­tet­tiin ylei­ses­ti jo raken­nus­vai­hees­sa raken­nus­ten raja­pin­noil­le kuten kat­to­ra­ken­tei­siin, sei­nä­lin­joil­le, nurk­kiin, lat­tian alle tai tuli­si­jo­jen yhtey­teen. Tär­kei­tä paik­ko­ja kät­köil­le oli­vat eri­tyi­ses­ti raken­nus­ten ikku­na- ja ovi­au­kot sekä savu­piip­pu. Run­sas sata­vuot­ta sit­ten kerä­tys­tä kan­san­pe­rin­tees­tä käy ilmi mitä meil­lä on ollut tapa­na kät­keä. Suo­sit­tu­ja ovat olleet rahat, terä­vät metal­lie­si­neet (puu­kot, kir­veet), elo­ho­pea (pul­los­sa tai lin­nun kynä­su­las­sa) sekä eläin­ten kal­lot, leu­at, sarvet.

Kät­ke­tyn esi­neen tai aineen uskot­tiin suo­je­le­van raken­nus­ta ja sen asuk­kai­ta onnet­to­muuk­sil­ta ja sai­rauk­sil­ta. Useas­ti esi­ne oli tar­koi­tet­tu uhrik­si raken­nuk­sen hal­tiao­len­nol­le, joka vas­ta­vuo­roi­ses­ti huo­leh­ti talon onnes­ta. Kan­san­pe­rin­ne tie­tää ker­toa että, ”Hal­tia on mie­lis­sään niin rik­kaas­ta aar­tees­ta, jos­sa on kol­men kunin­kaan rahaa”. Mikä­li esi­neen oli kät­ke­nyt pahan­tah­toi­nen naa­pu­ri, sen tar­koi­tuk­se­na oli aiheut­taa vahinkoa.

1960-luvun lopul­la oli Mik­ko­sen piha­pii­rin van­ho­jen hir­si­ra­ken­nus­ten aika väis­tyä uusien raken­nus­ten tiel­tä. Van­han pää­ra­ken­nuk­sen olles­sa vie­lä pys­tys­sä isä-Ant­ti Matin­poi­ka ker­toi rip­pi­kou­lui­käi­sel­le pojal­leen raken­nus­kät­kös­tä, joka sijait­si talon ete­lä­pää­dyn har­jal­la kur­ki­hir­ren alla. Isä-Ant­ti oli puo­les­taan kuul­lut tari­nan omal­ta isäl­tään. Ker­toi­pa vie­lä, että remon­tin yhtey­des­sä 1930-luvun alus­sa kät­köön lisät­tiin sil­loin käy­tös­sä ollei­ta raho­ja. Tuu­mas­ta toi­meen, kipusin rau­ta­kan­gen kans­sa ulla­kol­le ja vään­sin hir­ret sen ver­ran raol­leen, että sain kaa­vit­tua rahat talteen.

Muu­ta­man vuo­den pääs­tä, kun raken­nus oli puret­tu, vään­sin luon­non­ki­vis­tä teh­ty­jä uunin perus­ki­viä ylös maas­ta. Alim­man laat­ta­ki­ven alta pal­jas­tui kol­man­nen kunin­kaan raha 1 skil­lin­ki 1835 (Karl Johan XIV). Kur­ki­hir­ren alta oli aiem­min löy­ty­nyt kah­den kunin­kaan rahat: 5 kopeek­ka 1805 (Alek­san­te­ri I) ja 10 kopeek­kaa 1833 (Niko­lai I).

Nykyi­nen­kin raken­nus tar­vit­see kai­ken saa­ta­vis­sa ole­van lykyn pys­tys­sä pysyäk­seen. Van­ho­ja ”vakuu­tus­ra­ho­ja” ei tosin ole nyt sijoi­tet­tu talon har­ja­pal­kin alle vaan tuvan pöytävitriiniin.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron län­get. Vii­me vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa pläk­ki­lyh­ty. Tämän vuo­den ensim­mäi­se­nä kuu­kau­den esi­nee­nä oli Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, nyt esit­te­lem­me Raken­nus­kät­kön, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan.

Kii­min­ki-seu­ran viiri.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue. Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on muun muas­sa koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Läh­teet:

Ran­ta­sa­lo Aukus­ti: Suo­men Kan­san Mui­nai­sia Tai­ko­ja III-IV 1934

Hukan­tai­val Son­ja: ”…Sil­lä noi­ta ei sel­lai­sen kyn­nyk­sen yli pää­se!” ‑Raken­nus­ten ritua­lis­ti­set kät­köt 2006

Suul­li­nen perimätieto

Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.