Keskiviikkona järjestettiin ensimmäinen nuorille kuntavaaliehdokkaille äänen antava Nyt saa sanoa ‑verkkotapahtuma. Nyt saa sanoa ‑tapahtumissa viisi alle 30-vuotiasta eri puolueiden kuntavaaliehdokasta pääsee esittäytymään ja keskustelemaan vaihtuvista teemoista.
Keskiviikon tapahtumassa keskustelemassa olivat Urho Haho (kesk.), Pia Hiltunen (SDP), Aleksi Nikula (vas.), Emma Ojanen (vihr.) ja Niki Tenhunen (ps.). Tapahtuman fasilitaattorina toimi Hanna Jakku, ja tapahtumaa keskustelujen lomassa taltioi piirtäen sarjakuvapiirtäjä Jarkko Harakka.
Kukin ehdokas sai lyhyen puheenvuoron omien vaaliteemojensa ja ajatustensa esittelyyn. Ensimmäisen vuoron sai kiiminkiläislähtöinen Urho Haho, joka haluaa kiinnittää erityishuomiota kaupungin talouteen ja paikallisiin vesistöihin, sekä turvata palveluiden ja kyläkoulujen aseman myös reuna-alueilla.
Hahon jälkeen vuoron sai oululainen luokanopettaja Pia Hiltunen, jonka vaaliteemoja ovat koulutus, kaupungin talouden tasapainottaminen sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi ja harrastusmahdollisuuksien turvaaminen. Niin ikään oululainen Aleksi Nikula taas esitteli kolme napakkaa vaaliteemaansa: Opiskeleva Oulu, pyöräilevä Oulu ja vihtova Oulu. Nikula haluaa vahvistaa ja kehittää Oulun mainetta opiskelija- ja pyöräilykaupunkina sekä panostaa ympärivuotiseen kaupunkilaisten käytössä olevaan yleissaunaan.
Seuraavana esittäytyi Jäälistä kotoisin oleva, nykyään Oulussa suva Emma Ojanen. Ojaselle tärkeää on nuorten äänestysaktiivisuuden parantaminen ja vaikuttamismahdollisuuksien edistäminen, koulutuksen vahvistaminen, mielenterveys- ja päihdepalvelujen parantaminen sekä lähipalveluiden ja lukioverkon säilytys kattavana.
Viimeisenä vuoron sai oululainen Niki Tenhunen, joka kertoo edustavansa perussuomalaisten liberaalimpaa linjaa. Tenhusen vaaliteemojen kärkenä on kunnan menojen tasapainottaminen ja varojen suuntaaminen kunnan ydintehtäviin. Tenhunen haluaa parantaa myös Oulun mielenterveyspalveluiden tilaa ja kehittää poliittista keskustelukulttuuria.
Esittelyjen jälkeen fasilitaattori pääsi esittämään ehdokkaille keskustelua avaavia väitteitä. Heti ensimmäinen väite, koulutusta on saatava lähellä omaa asuinpaikkaansa, herätti kipakkaa keskustelua.
– Olisihan se mukavaa, mutta minusta jokaisella on vastuu omista päätöksistään. Olen tiennyt mihin muutan, joten onko minulla oikeus vaatia muita ihmisiä kustantamaan koulu minun viereeni, pohti Niki Tenhunen.
Aleksi Nikula ja Emma Ojanen muistuttivat, että perusasteen ja usein toisenkin asteen opiskelijat asuvat vanhempiensa kanssa, jolloin asuinpaikka ei ole heidän päätettävissään. Urho Haho muistutti kyläkoulujen toimivan usein reuna-alueiden vetovoimatekijänä.
– Viimeisenä opiskeluvuotenani Kiimingin lukio meinattiin lakkauttaa. Mielestäni pienemmissä kouluissa, joissa opettajat tuntevat oppilaat usein nimeltä, koulutuksen taso on monesti jopa hieman tasokkaampi, Haho kertoo.
Niki Tenhunen nosi esiin aiheeseen liittyvän kysymyksen siitä, voisiko koulut, joihin ei tahdo löytyä opiskelijoita tai opiskelijat ovat huonosti motivoituneita, lakkauttaa. Emma Ojanen ei puoltanut ehdotusta, ja käytti Hahon tavoin esimerkkinä Kiimingin lukiota.
– Nyt kun toinen aste kuuluu oppivelvollisuuden piiriin, niin kaikille pitää olla koulupaikka. Ei kouluun mennä valmiilla lahjoilla, vaan sinne mennään oppimaan. Esimerkiksi juuri Kiimingin lukioon mennään usein huonohkolla keskiarvolla, mutta sieltä kirjoitetaan ylioppilaaksi paljon paremmalla.
Seuraava väite kouluissa kerran viikossa pidettävästä kasvisruokapäivästä herätti paljon samanmielisempää keskustelua: korostetussa kasvisruokapäivässä nähtiin riskinä se, että se aiheuttaa lapsissa vastareaktion kammotun puuropäivän tapaan. Kasvisruoan lisääminen yleisesti kouluruokatarjontaan ei kuitenkaan tuonut vastareaktioita, tärkeimpänä nähtiin ruoan ravitsevuus, kustannustehokkuus ja kotimaisuus.
Viimeinen väite kristillisten perinteiden ylläpidosta koulussa herätti jälleen vilkkaampaa keskustelua. Haho ja Tenhunen katsoivat osan kristillisistä perinteistä olevan osa suomalaista kulttuuria, joita tulisi ylläpitää. Keskustelu kääntyi kuitenkin nopeasti uskonnonopetuksen ja elämänkatsomustiedon vertailuun, ja ajatuksia uskonnonopetuksen korvaamisesta täysin elämänkatsomustiedolla heitettiin ilmoille. Haho puolusti nykyistä mallia, jonka mukaan oppilas saa valita, osallistuuko uskonnonopetukseen vai elämänkatsomustietoon.
Lopulta keskustelussa päädyttiin samanmielisyyteen ainakin siitä, että koulujen uskonnonopetuksen tulisi olla nimenomaan sivistävää, tasapuolisesti eri uskonnoista opettavaa toimintaa.
– Uskonnon harjoitus on henkilökohtainen asia, ja sen tulisi tapahtua muualla kuin koulussa, pohti Emma Ojanen.
– Jokaisella on oikeus omaan uskontoon, mutta juuri sitä on mietittävä, että onko sen paikka koulussa. Jos olisi yksi yhteinen elämänkatsomuksellinen oppiaine, myös muista uskonnoista tulevat sopeutuisivat ja tutustuisivat helpommin meidän kulttuuriimme, päätti Pia Hiltunen.
Seuraava Nyt saa sanoa ‑tapahtuma järjestetään ensi keskiviikkona, ja silloin keskustelemaan kokoontuvat Miriam Putula (kesk.), Waltteri Niiranen (SDP), Niina Jääskeläinen (vihr.), Niilo Heinonen (kok.) ja Jessi Jokelainen (vas.). Linkki Teamsissa järjestettävään tapahtumaan julkaistaan Mun Oulun tapahtumapalvelussa.
Nyt saa sanoa ‑tapahtumien järjestäjänä toimivat Oulun kaupunginkirjasto, Nuorten politiikkakoulu sekä Oulun nuorisovaltuusto, ja ne ovat osa Sitran Kirjastoista kansanvallan foorumeita ‑hanketta.