Mik­ko Ala­ta­lo palaa juurilleen

Mikko Alatalon sooloura alkoi vuonna 1974.Mikko Alatalon sooloura alkoi vuonna 1974.

Suo­ma­lai­sen musii­kin ken­täl­lä on har­vo­ja yhtä pit­kä­ai­kai­sia viih­de­tai­tei­li­joi­ta kuin Mik­ko Ala­ta­lo. Tänä syk­sy­nä Ala­ta­lo juh­lis­taa 50-vuo­tis­ta uraan­sa Maa­lais­po­jas­ta 50 vuot­ta ‑juh­la­kier­tu­eel­la, joka start­taa syys­kuun 26. päi­vä­nä Oulun Voi­ma­las­ta. Täl­le kon­ser­til­le ja koko kier­tu­eel­le on omi­nais­ta paluu juu­ril­le. Kii­min­ki­jo­ki­var­ren kas­vat­ti Ala­ta­lo palaa pait­si uran­sa alku­vuo­sien musiik­kiin, myös hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti mer­kit­tä­viin maisemiin.

Ala­ta­lon soo­lou­ra alkoi vuon­na 1974, kun hänen debyyt­tial­bu­min­sa Maa­lais­poi­ka oon ilmes­tyi ja toi kan­san tie­toi­suu­teen uuden äänen. Kysei­nen albu­mi oli kuin esi­näy­tös niil­le lau­luil­le, jot­ka myö­hem­min käsit­te­li­vät maa­seu­dun autioi­tu­mis­ta ja muut­to­lii­ket­tä kau­pun­kei­hin. Nyt, 50 vuot­ta myö­hem­min, nämä kap­pa­leet soi­vat jäl­leen elä­vä­nä ylei­sön edes­sä. Ala­ta­lo itse kuvai­lee tätä juh­la­kier­tuet­ta ainut­laa­tui­sek­si mah­dol­li­suu­dek­si esit­tää sel­lai­sia kap­pa­lei­ta debyyt­ti­le­vyl­tään, jot­ka ovat jää­neet vähem­mäl­le huo­miol­le vuo­sien varrella.

– Maa­lais­poi­ka oon on aina kuu­lu­nut keik­kaoh­jel­mis­too­ni, mut­ta osa levyn bii­seis­tä on jää­nyt pie­nem­mäl­le huo­miol­le. Tämän juh­la­kier­tu­een puit­teis­sa on hie­noa pääs­tä tul­kit­se­maan myös nii­tä, kuten mui­ta­kin ura­ni alku­vuo­sien kap­pa­lei­ta, Ala­ta­lo kertoo.

Ala­ta­lol­la on taka­naan mit­ta­va ura. Hän on levyt­tä­nyt 700 kap­pa­let­ta, jois­ta 600 on kir­joi­tet­tu yhdes­sä Har­ri Rin­teen kans­sa. Lisäk­si taus­tal­la on yli 6000 keik­kaa ja yli 50 jul­kais­tua albu­mia. Vii­me vuo­si­na Ala­ta­lo on näh­ty muun muas­sa suo­si­tus­sa Vain elä­mää ‑ohjel­mas­sa ja hänet on pal­kit­tu mer­kit­tä­vil­lä tun­nus­tuk­sil­la, kuten Iskel­mä-Fin­lan­dial­la ja Suo­mi-pal­kin­nol­la. Onkin sel­vää, että kysees­sä on artis­ti, joka on jät­tä­nyt pysy­vän jäl­jen suo­ma­lai­sen musii­kin historiaan.

Ala­ta­lon kier­tu­eel­la kuul­laan pait­si debyyt­tial­bu­min kap­pa­lei­ta, myös myö­hem­pien vuo­sien hit­te­jä ja man­se­ro­kin klas­si­koi­ta. Ala­ta­lon poi­ka, Kal­le Ala­ta­lo, säes­tää isään­sä kier­tu­eel­la, tuo­den kon­sert­tei­hin uuden suku­pol­ven näkö­kul­man. Tämä per­he­suh­de antaa kier­tu­eel­le syväl­li­sen ja kos­ket­ta­van sävyn.

Ala­ta­lo on kas­va­nut Kii­min­gin Ala­ky­läs­sä, ja Kii­min­ki­joen mai­se­mat ovat olleet kes­kei­nen osa hänen elä­mään­sä. Nuo­ruu­des­saan Ala­ta­lon isä raken­si pojal­leen koti­pi­hal­le pit­kän anten­nin kah­den puun väliin. Tuo­hon aikaan Suo­men radio­ka­na­vat eivät juu­ri­kaan soit­ta­neet pop­musiik­kia, mut­ta tämän anten­nin avul­la Ala­ta­lo pys­tyi kuun­te­le­maan Ruot­sin radio­ta, jos­sa soi hänen suo­sik­kin­sa, kuten Beat­les ja Rol­ling Sto­nes. Tämä oli Ala­ta­lol­le opi­nah­jo, jos­ta hän ammen­si run­saas­ti inspiraatiota.

Kun Kii­min­kiin saa­tiin tele­vi­sio­mas­to, Ala­ta­lo näki tele­vi­sios­ta The Spencer Davis Grou­pin esiin­ty­mi­sen, mikä teki häneen syvän vai­ku­tuk­sen. Myö­hem­min Ala­ta­lo levyt­ti Heik­ki Sil­ven­noi­sen kans­sa kap­pa­leen Anna Mul­le Lovee, joka ammen­si ins­pi­raa­tion­sa Davis Grou­pin lau­la­jan Step­hen Winwoo­din hitis­tä Gim­me Some Lovin.

Nuo­ruu­des­saan Ala­ta­lol­la oli lähei­nen ystä­vä Ilk­ka Ali­la, joka omis­ti levy­soit­ti­men sekä Beat­le­sin levy­jä. Kave­ruk­set kuun­te­li­vat nii­tä yhdes­sä, ja soit­ti­vat itse­kin samo­ja kap­pa­lei­ta. Ali­la bas­sol­la ja Ala­ta­lo kita­ral­la. Hei­dän kans­saan musi­soi myös rum­pa­li, ja he har­joit­te­li­vat Ala­ta­lon kodin vin­til­lä muu­ta­man muun pojan kans­sa Beat­le­sin ja mui­den aikan­sa bän­dien kappaleita.

Myö­hem­min Ala­ta­lo perus­ti har­ras­tusbän­din ystä­vän­sä Heik­ki Saa­re­lan kans­sa, ja he soit­ti­vat iltai­sin Ala­ky­län kou­lul­la. Saa­re­la toi­mi bän­din solis­ti­na ja Ala­ta­lo kita­ris­ti­na. Kun Ala­ta­lo siir­tyi Tui­ran yhte­näis­kou­lun lukioon, perus­tet­tiin jäl­leen uusi bän­di. Ala­ta­lo kuvai­lee nuo­ruus­vuo­si­aan erit­täin ins­pi­roi­vi­na, joka oli täyn­nä musii­kin sekä kave­rei­den tuo­maa iloa.

Ala­ta­lo on usein koros­ta­nut maa­seu­dun ja eri­tyi­ses­ti poh­joi­sen luon­non mer­ki­tys­tä omas­sa musii­kis­saan. Hän on anta­nut äänen niil­le tun­teil­le ja ilmiöil­le, jot­ka kum­pua­vat koti­seu­dun ihmi­sis­tä ja maisemista.

– Nuo­ruus Kii­min­ki­jo­ki­var­res­sa antoi minul­le juu­ret, ja sen­hän olen ker­to­nut lau­lus­sa ”Kii­min­ki­jo­ki”. Se on minun koti­jo­ke­ni ja on edel­leen. Kun Vesa-Mat­ti Loi­ri sanoi jos­kus, että hänen tuh­kan­sa pitää heit­tää Ina­ri­jär­veen, jos­ta hän sai ison kalan, niin “Kiiminkijoki”-laulussa sano­taan, että te voit­te mie­hen ja soit­ti­men tuh­kat joen syliin heit­tää, Ala­ta­lo kertoo.

Juh­lan kun­niak­si Ala­ta­lon debyyt­tial­bu­mi Maa­lais­poi­ka oon jul­kais­taan uudel­leen, täl­lä ker­taa sekä vinyy­li- että CD-for­maa­teis­sa. Levyl­lä on muka­na alku­pe­räis­tä levyn­kan­si­tai­det­ta ja sisä­kan­nen tas­kus­sa on muun muas­sa Tom­mi Liu­ha­lan Ala­ta­lo-haas­tat­te­lu vuo­del­ta 1974. Uusin­ta­jul­kai­su on saa­nut taak­seen Levy­kaup­pa Äxän, joka näki albu­min his­to­rial­li­ses­ti mer­kit­tä­vä­nä teok­se­na suo­ma­lai­sen musii­kin kentällä.

Mik­ko Ala­ta­lon Maa­lais­po­jas­ta 50 vuot­ta ‑kier­tue tulee ole­maan iki­muis­toi­nen mat­ka pait­si hänen omaan uraan­sa, myös suo­ma­lai­sen musii­kin ja kult­tuu­rin his­to­ri­aan. Pai­kal­li­ses­ti se tar­jo­aa eri­tyi­sen mer­kit­tä­vän het­ken, kun Kii­min­gin oma poi­ka palaa sin­ne, mis­tä kaik­ki alkoi.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.