Kahdesta puisesta puolikaaresta koostuva vetovaljaiden osa, joka puetaan poron kaulalle. Länkien ulkopuolet on koristekuvioitu kaiverruksin, joita on korostettu tumman ruskealla. Länkien keskelle on veistetty kaksi suorakaiteen muotoista reikää, joihin voitiin kiinnittää nahkaiset hihnat eli rahkeet. Länkien molemmissa kappaleissa on alaosassa vierekkäin kaksi reikää ja yläosassa toisessa puolikkaassa reikä ja toisessa lovi kiinnitysremmejä varten.
Kuvan länkien alkuperä ei ole tarkasti tiedossa. Saamelaismuseo Siidan kokoelmissa on vastaavalla tavalla koristekuvioidut länget ja ne on löydetty Enontekiöltä.
Aikojen alusta aina 1940-luvulle kulki yli-iiläisten talvitie Ouluun Kiimingin Alakylän kautta. Porokyyti oli tuolloin talvella ylimaista tulevilla suosituin kyytimuoto. Toki poikkimaitse kulkien matka oli myös lyhyin ja taloudellisin. Reitti kulki Yli-Iin kyliltä Hetejärvelle ja sieltä Tervolan, Mikkosen, Nurmijärven ja Tuiranhovin kautta Ouluun. Toinen reitti kulki Hetejärveltä Honkasen, Ristikankaan, Hämeenjärven ja Tuiranhovin kautta Ouluun. Kaupunkimatkojen kestäessä useampia päiviä tarvittiin matkan varrelta yöpymispaikkoja, joita tarjosivat edellä mainitut talot.
Ristikankaan Ristilässä yösijan tarjosivat Antti ja Jenni Päkkilä. Vielä 1950- ja 60-luvun taitteessa Päkkilän vanhan tallin seinällä olivat tallessa Jennin asettamana kyltit, joissa annettiin ohjeita yöpyjille sekä hinnastot rehuista ja yösijoista.
Historian kirjat kertovat, että virallisissa kievareissa vuonna 1892 ”Yhden hengen yö-sia” maksoi 60 penniä ja ”Talli-sia hevoselle yöksi” 25 penniä, vuonna 1916 taksat olivat kolminkertaiset.
Muistona yli-iiläisten kaupunkimatkoista jäi Vanhan Mikkosen talon ylisille täysi sarja poron vetovaljaita ja porohärän sarvet. Tämä on täytynyt tapahtua jo ennen sotia 1930-luvulla, jonne ei enää tämän päivän muistelijoiden aatos yllä. Lieneekö ajohärän kohtaloksi tullut teloa sorkkansa talvihämärässä piikkilanka-aitaan ja sen myötä joutua Mikkosen Annan ja Matin pataan.
Poron vetovaljaiden osat:
Puiset länget, pehmusteina poronkarvalla täytetyt nahkatyynyt.
Täysinahkaiset rahkeet, kiinnitys remminjakajalla vatsapuuhun ja selkävyöhön.
Leveä selkävyö, alapuoli nahkaa ja päällinen usein punasta ja vihreää huopakangasta.
Täysinahkainen vuottoraippa eli vetohihnaa, jonka päässä lenkki, kiinnitys vatsapuuhun.
Vatsapuu eli luokki.
Kiiminki-Seura r.y. aloitti syyskuussa Rantapohjassa Kuukauden esine ‑teeman mukaisen juttusarjan. Kuukausittain ilmestyvässä jutussa esitellään vanhoja esineitä ja työkaluja sekä kerrotaan niiden käyttötarkoituksesta. Syyskuussa esittelyssä oli Kylänkapula eli oltermanninkapula, lokakuussa Kaulauslauta ja ‑tukki, marraskuussa entisajan teurastajan puukkosetti. Nyt esittelyssä on Poron länget.
Kiiminki-Seura on perustettu 1999. Yhdistyksen toimialueena on Oulun kaupungin suuralueet Kiiminki ja Jääli, eli entisen Kiimingin kunnan alue.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on kotiseututietouden lisääminen, kotiseutuhengen ylläpitäminen ja omatoimisuuden voimistaminen sekä kotiseudun kulttuurien vaaliminen ja edistäminen. Näitä asioita syyskuussa aloitettu juttusarja tukee, kertoo yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja Matti Kontio.
Juttusarjan Kuukauden esineen esittelee asian harrastaja ja johtokunnan jäsen Eino Mikkonen. Kiiminki-Seuran muut johtokunnan jäsenet ovat Aila Berg, Marika Huttu, Marja-Terttu Mertaniemi, Mirja Mikkonen, Yrjö Runtti, Marja-Liisa Ruokola ja Eeva-Liisa Vilmi.
Lähteet:
Rytkönen Raili: Suur-Iin historia
Saamelaismuseo SIIDA
Suullinen perimätieto
Kuukauden esine: Eino Mikkosen yksityiskokoelma
TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.