Kuu­kau­den esi­ne: Pesu­ku­rik­ka ja pyykkilauta

Valo­ku­vas­sa saa­vin pääl­le ase­tel­tua esi­net­tä on käy­tet­ty apu­vä­li­nee­nä pyy­kin pesus­sa 1800-luvun lopus­ta läh­tien aina pyy­kin­pe­su­ko­nei­den aika­kau­del­le saak­ka. Kysees­sä on pesu­ku­rik­ka, 40 sen­tin mit­tai­nen käden­si­jal­li­nen puu­nui­ja, jos­sa on lit­teä ja leveäh­kö lapa. Esi­ne on koris­tel­tu kau­niis­ti puu­leik­kauk­sin, jot­ka kuvaa­vat kuk­ka­ruuk­kua ja kuk­kaa. Kuk­ka­ku­vion uur­teis­sa on säi­ly­nyt hyvin punais­ta väri­tys­tä. Koris­te­ku­vion ala­puo­lel­le on kai­ver­ret­tu omis­ta­jan nimikirjaimet.

Kuri­kal­la on hakat­tu pesu­pen­kin pääl­lä lipeä­ve­des­sä lio­te­tuis­ta vaat­teis­ta liat pois. Peri­mä­tie­don mukaan kart­tu on kuu­lu­nut Hele­nal­le, joka on saa­nut sen kih­la­jais­lah­ja­na yli 130 vuot­ta sit­ten. Tämän päi­vän lap­sil­le pesu­ku­rik­ka ja sen käyt­tö on tul­lut tutuk­si Koi­ra­mä­ki-kir­jois­ta, jois­sa Heta pesee pyyk­kiä kuri­kan avulla.

Toi­nen esi­tel­tä­vä esi­ne on yhdes­tä puus­ta veis­tet­ty suo­ra­kai­teen mal­li­nen pyyk­ki­lau­ta. Mate­ri­aa­li­na on koi­vu­puu, pituut­ta on 70 cm ja leveyt­tä 23 cm. Taus­ta­puo­li on sileä, etu­puo­lel­la 17 poi­kit­tais­ta vakoa, joi­den pääl­lä pyyk­kiä han­gat­tiin. Ala­lai­das­sa 11 cm levey­del­tä tasais­ta lau­taa, ylä­lai­das­sa 15 cm leveä ylös­päin kape­ne­va tasai­nen osa, jos­sa sydän­ku­vioi­nen lävis­tys. Taus­ta­puo­lel­le kai­ver­ret­tu omis­ta­jan nimi­kir­jai­met ja vuo­si­lu­ku 1937.

Pyyk­ki­lau­to­ja on val­mis­tet­tu eri mate­ri­aa­leis­ta. Van­hin, pui­nen, lau­ta alkoi yleis­tyä Suo­mes­sa 1900-luvun alus­sa, mut­ta var­si­nai­nen seson­ki osuu 1920-luvulle.

Puis­ten lau­to­jen jäl­keen kehi­tel­tiin sink­ki­pel­ti­set, jot­ka oli­vat kes­tä­väm­piä. Pel­ti­lau­to­jen seson­ki oli vähän puis­ten lau­to­jen jäl­keen tai samoi­hin aikoi­hin. 1930-luvul­la yleis­tyi­vät lasi­set pyyk­ki­lau­dat. Lasi­nen lau­ta oli täy­del­li­nen pese­mis­vä­li­ne. Se ei kulu­nut eikä rik­ko­nut vaa­tet­ta. Pui­sia ja pel­ti­siä lau­to­ja ras­kaam­pa­na lasi­nen lau­ta pysyi tuke­vam­min oikeas­sa asen­nos­sa pyyk­ki­pal­jus­sa, kos­ka se ei pyr­ki­nyt kel­lu­maan veden pinnalle.

Kii­min­ki­joen var­res­sa pyyk­kiä pes­tiin 1960-luvun alku­puo­lel­le asti joki­ran­noil­la, joko omal­la pyyk­ki­ran­nal­la tai talo­ryh­mien yhtei­sil­lä pyyk­ki­ran­noil­la. Yhtei­set alu­eet oli muo­dos­tet­tu ilmei­ses­ti vas­ta 1900-luvun puo­lel­la eli pal­jon Iso­jaon jäl­keen. Yhtei­siä aluei­ta oli Ala­ky­läs­tä läh­tien aina­kin Hon­ka­ses­sa, Ala­ta­los­sa, Kon­tio-Hurun ran­ta Yli­kos­kel­la, Pik­kuau­tion ran­ta Aution sil­lan ala­puo­lel­la, Mik­ko­sel­la, Kaat­ta­ris­sa ja niin edel­leen aina Hut­tu­ky­län Run­tin ran­nal­le asti.

Vaat­tei­den pesu oli vie­lä vii­me vuo­si­sa­dan alku­puo­lel­la rank­kaa työ­tä nai­sil­le. Ras­kau­des­saan sitä ver­rat­tiin mies­ten teke­miin met­sä­töi­hin. Pyyk­ki­päi­vä käyn­nis­tyi vesien kan­ta­mi­sel­la joes­ta ja muu­ri­pa­das­sa läm­mit­tä­mi­sel­lä. Pesu­pai­kal­le oli edel­li­se­nä päi­vä­nä vie­ty likai­nen pyyk­ki likoa­maan puusaa­vei­hin. Lio­te­tut pyy­kit siir­ret­tiin kuu­maan pesu­ve­teen, jos­sa nii­tä hie­rot­tiin puh­taak­si käsin tai hakat­tiin lika irti puu­kar­tuin ran­ta­ki­vien tai pesu­penk­kien pääl­lä. Pesuai­nee­na käy­tet­tiin koi­vun­tuh­ka­li­peäs­tä ja eläin­ten teu­ras­jät­tei­den ras­vas­ta itse kei­tet­tyä saip­pu­aa. Val­ko­pyyk­kiä kei­tet­tiin ja sekoi­tet­tiin puu­pu­li­koil­la muu­ri­pa­das­sa, min­kä jäl­keen se käy­tet­tiin lipeä­ve­des­sä. Pes­ty pyyk­ki huuh­dot­tiin moneen ker­taan ran­nal­la tai veneel­lä sou­taen kau­em­pa­na ran­nas­ta. Tal­vel­la sau­no­jen padoil­la kei­te­tyt pyy­kit kul­je­tet­tiin vesi­kel­kal­la saa­veis­sa joen jääl­le, jon­ne oli hakat­tu avan­not pyy­kin huuh­to­mis­ta var­ten. Pyy­kin huuh­te­lu jäi­ses­sä vedes­sä ja sen vään­tä­mi­nen käsi­voi­min tuu­les­sa ja tuis­kus­sa oli toti­ses­ti kovaa työtä.

Nyky­ai­ka­na pyy­kin­pe­su on pal­jon hel­pom­paa kuin se kuu­lui­sa hei­nän­te­ko. Lajit­te­let pyy­kit, pis­tät ne koneen kitaan, annos­te­let omot ja napis­ta kone käyn­tiin. Jot­tei työ oli­si lii­an haas­ta­vaa myös­kään mie­hil­le ker­too näyt­tö, mil­loin puh­taat pyy­kit voi ottaa koneesta.

Eino Mik­ko­nen

Läh­teet: Toi­vo Vuo­re­la: Suo­ma­lai­nen kansankulttuuri.

Kuu­kau­den esi­ne, Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma

Mikä kuu­kau­den esine?

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyttötarkoituksesta.

Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron län­get. Vuo­den 2022 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläkkilyhty.

Vuo­den 2023 hel­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta, mar­ras­kuus­sa Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuil­ta ja jou­lu­kuus­sa Kup­pa­rin­ko­neet. Tämän vuo­den 2024 ensim­mäi­ses­sä esit­te­lys­sä tam­mi­kuus­sa oli Susi­ver­kon kat­kel­ma 1800-luvul­ta, hel­mi­kuus­sa Per­mi­luo­kit 1800-luvul­ta, maa­lis­kuus­sa Pari­re­ki hevos­ten aika­kau­del­ta, huh­ti­kuus­sa Pui­nen sar­vi­sa­tu­la. Tou­ko­kuus­sa Pai­men­ty­tön hui­lu 1794. Nyt esit­te­lys­sä on Pesu­ku­rik­ka ja pyykkilauta.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta Kuu­kau­den esi­ne jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mir­ja Mik­ko­nen, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Tänä vuon­na Kii­min­ki-Seu­ra viet­tää 25-vuo­tis­juh­la­vuot­taan. Muka­na ollaan Kii­min­ki­päi­vil­lä 10.–11. elo­kuu­ta useil­la ohjel­mil­la seu­raa­vas­ti. Ter­ve­tu­loa mukaan tapahtumiin.

Lau­an­tai­na 10.8. Kii­min­gin his­to­rian valo­ku­va­näyt­te­ly kel­lo 10–11 Syke­sa­lin scree­nil­lä ”Ihmi­siä ja elä­mää” – kuva­muis­to­ja koti­kun­nas­ta non-stoppina.

Jus­tee­ri­sa­hauk­sen SM-kisat myyn­tia­lu­eel­la kel­lo 11–13 Kisas­sa saha­taan jus­tee­ri­sa­hal­la puu­pölk­ky­jä kah­den hen­ki­lön jouk­kueil­la, nopeus rat­kai­see. Ilmoit­tau­tu­mi­set pai­kan­pääl­lä. Sar­jat ylei­nen ja yri­tyk­set / yhtei­söt, 2 hlöä/joukkue.

Van­han esi­neis­tön näyttely/tunnistaminen Syke­sa­lis­sa kel­lo 13.30–14.

Raa­din maal­lik­ko­jä­se­net anta­vat mie­len­kiin­toi­sia vaih­toeh­to­ja van­hois­ta esi­neis­tä ja nii­den käyt­tö­koh­teis­ta. Ylei­sö voi arva­ta omas­ta mie­les­tään oikean vaihtoehdon.

Peru­nan­kuo­rin­nan SM-kisat kel­lo 15 tapah­tu­ma­la­van edus­tal­la, Ilmoit­tau­tu­mi­set pai­kan pääl­lä. Sar­jat ylei­nen ja yhtei­söt / yritykset.

Yhteis­lau­lu­ti­lai­suus tapah­tu­ma­la­van edus­tal­la kel­lo 18 esiin­ty­jä­nä ja lau­lat­ta­ja­na koko kan­san viih­dyt­tä­jä Mik­ko Ala­ta­lo.

Sun­nun­tai­na 11.8. kel­lo 11.15 sep­pe­leen­las­ku san­ka­ri­hau­dal­le Juma­lan­pal­ve­luk­sen jäl­keen Kii­min­ki-Seu­ran edus­ta­jat las­ke­vat sep­pe­leen san­ka­ri­hau­dal­le, jon­ka jäl­keen kirk­ko­kah­vit seurakuntakeskuksessa.