Kuu­kau­den esi­ne: Hir­ven­hiih­tä­jän sukset

Suk­si syn­tyi mui­noin, vähin­tään 8 000 tuhat­ta vuot­ta sit­ten, tar­pees­ta kul­kea lumi­ses­sa maas­tos­sa, eri­to­ten ravin­toa hank­kies­sa. Van­him­mat tun­ne­tut suk­sien jään­teet on löy­det­ty Venäjältä.

Sal­las­ta on teh­ty Suo­men van­hin mui­nais­suk­si­löy­tö, jon­ka ajoi­tus on myö­häi­nen kivi­kausi noin 3 300 vuot­ta eaa. Mui­nais­suk­set val­mis­tet­tiin lyly­män­nys­tä, kaa­re­vak­si kas­va­neen män­nyn kupe­ras­ta puo­les­ta, jos­sa puu­ai­nes oli tiheä­syis­tä, hyvin kovaa ja läpeen­sä pihkaista.

Var­hai­sim­mat suk­set oli­vat tasa­pa­ri­sia, eri­pa­ri­set lyly ja kal­hu lie­ne­vät tul­leet käyt­töön jo rau­ta­kau­del­la. Lyly oli pit­kä poh­jas­taan silo­tel­tu luis­to­suk­si ja kal­hu puo­les­taan lyhyem­pi ja leveäm­pi poh­jas­taan kar­kea pot­kusuk­si. On esi­tet­ty, että epä­pa­ri­set suk­set oli­si­vat syn­ty­neet kova­tem­poi­seen hir­vie­läin­ten ajo­met­säs­tyk­seen, jos­sa met­säs­tä­jän täy­tyi päi­hit­tää kevät­han­gel­la peu­ra nopeudessa.

Useat mui­nais­suk­si­mal­lit säi­lyi­vät aina 1800-luvun lopul­le. Täl­löin alet­tiin jär­jes­tää hiih­to­kil­pai­lu­ja ja suk­si muut­tui nopeas­ti mitoil­taan, muo­dol­taan ja materiaaliltaan.

Nyt esi­tel­tä­vät suk­set ovat Poh­jois-Poh­jan­maal­ta ja peri­mä­tie­don mukaan hir­ven­hiih­tä­jän käy­tös­sä olleet. Suk­sien pituus on tasan 5 kyy­nä­rää (295 cm), tasa­pa­ri­set, leveyt­tä nel­jä tuu­maa, poh­jas­sa hyvin­kin leveä ura eli olas.

Suk­sien kes­ki­koh­ta eli päläs on koho­tet­tu ja sii­hen on teh­ty rei­kä, johon on pujo­tet­tu nah­kai­set mäys­ti­met. Päläs on alun perin pin­noi­tet­tu nah­kal­la, jos­ta todis­tee­na löy­tyy vain kiin­ni­tys­koh­tien jäl­jet. Suk­sien kär­jet on koris­tel­tu viivarasterikuvioin.

Suk­si­sau­va on teh­ty kuusen­nä­rees­tä ja som­pa­na puu­kiek­ko, joka on kiin­ni­tet­ty sau­van pää­hän puuso­kal­la. Rau­taa on kiin­ni­tet­ty sau­van molem­piin päihin.

Suk­sien ja sau­van val­mis­tusai­ka ajoit­tuu vuo­sien 1880–1930 väli­sel­le ajal­le. Kei­hään­kär­jen ikä on yli kak­si­sa­taa vuotta.

Esit­te­ly­ku­vas­sa on muka­na kii­min­ki­läi­sen ”mui­nais­suk­sen” puo­li­kas. Löy­tö­paik­ka­na on ollut Kii­min­ki­joen poh­ja Kon­tion­kos­ken ylä­puo­li­ses­sa suvan­nos­sa. Alku­pe­räi­nen pituus on ollut vajaat nel­jä kyy­nä­rää (230 cm). Suk­sen poh­jas­sa on noin kah­den sor­men levyi­nen olas. Kär­ki on koris­tel­tu pituus­suun­tai­sin uri­tuk­sin. Suk­si on ollut tasa­le­vyi­nen ja tasa­pak­sui­nen ilman jalan­si­jan korotusta.

Mui­nai­nen hiih­tä­jä lie­nee sor­tu­nut soh­joi­seen jokeen. Jään alle sot­keu­tui­vat suk­set­kin, hyvä jos hen­ki­rie­pu säilyi.

Läh­teet: Suul­li­nen peri­mä­tie­to; Sand­berg Hugo: Hiih­tour­hei­lu Suo­mes­sa, 1891; Kuu­kau­den esi­ne: Eino Mik­ko­sen yksityiskokoelma.

 

Hyviä hiih­to­ke­le­jä Hugo Sand­ber­gin luo­ki­tuk­sen mukaan

Rii­van­ne, kun tal­vel­la suven­nut ja sit­ten sen ver­ran kyl­men­nyt, että suk­si vähin painuu.

Sii­de­ke­li, kun tal­vel­la jää­toh­jui­nen sade on muo­dos­ta­nut lumel­le liuk­kaan jääkerroksen.

Kuu­ra­ke­li, kun tal­vel­la sumuil­mal­la jäi­siä kitei­tä muo­dos­tuu lumelle.

Vie­no­han­ki, tal­vi­lau­han jäl­keen muo­dos­tu­nut hanki.

Viti­han­ki, kevät­han­gel­le sula­nut viti, jol­la suk­si kyl­män­teen aika­na liuk­kaas­ti luistaa.

Kova­han­ki, lyly­suk­sen paras keli kevät­tal­ven aamuna.

 

MIKÄ KUUKAUDEN ESINE?

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vii­me vuo­den syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron län­get. Tämän vuo­den tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met ja hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha. Nyt esit­te­lys­sä on Hir­ven­hiih­tä­jän sukset.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Näi­tä asioi­ta vii­me vuo­den syys­kuus­sa aloi­tet­tu jut­tusar­ja tukee, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kontio.

Jut­tusar­jan Kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Mari­ka Hut­tu, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Yrjö Runt­ti, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.