Kiusaa­jat kuriin

“Pelot­taa men­nä kou­luun, kun siel­lä kui­ten­kin kiusa­taan taas.”

Tämä on ongel­ma­na surul­li­ses­ti yllät­tä­vän monel­la ja monen ikäi­sel­lä oppi­laal­la — tai jopa aikui­sil­la­kin työ­elä­mäs­sä. Kiusaa­mi­nen on vää­rin, kaik­ki­han sen tie­tää, vai tietääkö?

Kiusaa­mi­nen jät­tää ihmi­sel­le arvet, oli­pa se min­kä­lais­ta kiusaa­mis­ta vaan. Hen­ki­lö, jota on kiusat­tu tai kiusa­taan, tulee hel­pos­ti epä­var­mak­si itses­tään mui­den ja var­sin­kin uusien ihmis­ten seu­ras­sa. Hän ei esi­mer­kik­si uskal­la olla oma itsen­sä ja halu­aa tilan­teis­ta pois nopeas­ti. Se, että nuor­ta on kiusat­tu voi näkyä vie­lä aikui­siäl­lä var­sin­kin, jos nuo­ri ei ole pääs­syt puhu­maan tun­teis­taan ja aja­tuk­sis­taan esi­mer­kik­si luo­tet­ta­val­le kave­ril­le tai aikuiselle.

Kou­lui­käi­sel­lä nuo­rel­la, jota kiusa­taan, voi jää­dä monia – jopa luke­mat­to­mia – tun­te­ja pois, kiusaa­mi­sen pelon takia. Tämä tie­ten­kin vai­kut­taa oppi­laan opis­ke­luun ja kou­lu­me­nes­tyk­seen nega­tii­vi­ses­ti. Osa nuo­ris­ta jät­tää koko­naan tule­mat­ta kou­luun kiusaa­mi­sen takia. Koti­kou­lu voi olla yksi rat­kai­su sii­hen, mut­ta se on kal­lis­ta ja se myös toden­nä­köi­ses­ti tar­koit­taa, että kiusaa­mi­nen ei loppunut.

Kiusaa­mi­ses­ta tulee myös stres­siä ja jopa todel­la nega­tii­vi­sia aja­tuk­sia, joka voi val­vot­taa yöl­lä, kun oli­si tär­ke­ää olla nuk­ku­mas­sa. Var­sin­kin kou­lui­käi­sil­lä tämä on huo­no asia, kos­ka sil­loin lap­si tai nuo­ri vie­lä kas­vaa ja unen­tar­ve on suu­rem­pi, kuin aikui­si­käi­sil­lä. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa kiusat­tu voi sai­ras­tua masennukseen.

Mie­li­pi­tee­nä­ni siis on, että kiusaa­mi­seen pitäi­si ottaa enem­män kan­taa ja selit­tää sii­tä oppi­lail­le, jot­ta he ymmär­täi­si­vät mitä hei­dän ei pitäi­si teh­dä ja mik­si. Hei­dän pitäi­si ottaa huo­mioon mui­den tun­teet ja tie­tää mihin vetää raja, jot­ta asiat eivät meni­si yli. Vaik­ka se oli­si hei­dän mie­les­tään vain leik­kiä ja haus­kuut­te­lua, se ei päde vält­tä­mät­tä eikä yleen­sä­kään kaik­kiin, var­sin­kin hän­tä koh­taa, jol­le sitä tehdään.

Kui­ten­kin hänel­lä, joka kiusaa ihan tie­toi­ses­ti­kin on ongel­mia ja haas­tei­ta omas­sa elä­mäs­sään, eikä vain tie­dä miten pur­kaa sitä oikeal­la taval­la. Kiusaa­jil­le­kin pitäi­si olla armol­li­nen, mut­ta kui­ten­kin vain tiet­tyyn pisteeseen.

Ven­la Jus­si­la, kah­dek­sas­luok­ka­lai­nen, Kii­min­ki­puis­ton koulu

Jut­tu jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä