Sana sisu on joh­dos sanois­ta sisä, sisus, sisäl­lä ole­va. Sanan tun­si jo Agrico­la, ja se esiin­tyy joh­dan­nai­si­neen suo­men mur­teis­sa. Sisu on siis voi­ma, joka syn­tyy ja nousee aivo­jen käs­kyt­tä­mä­nä ihmi­sen sisäl­tä, ihmi­sen sisäe­li­mis­tä, sisus­ka­luis­ta. Elin­tär­kei­tä eli­miä ovat täs­sä sydän ja keuh­kot. Daniel Jus­le­nius käyt­ti sana­kir­jas­saan vuo­del­ta 1745 tär­keis­tä sisäe­li­mis­tä sanaa sisucun­da. Se oli tie­ten­kin pelissä…