Kah­vi­myl­lyt, kah­vi­kan­san historiaa

Kah­via alet­tiin tuo­maan Suo­meen 1720-luvul­la tur­ku­lais­por­va­rien varus­ta­mis­sa lai­vois­sa. Kah­vi oli saa­pu­nut Euroop­paan 1600-luvul­la venet­sia­lais­ten tuo­ma­na ara­bi­maa­il­mas­ta. Aluk­si kah­via nau­tit­tiin vain sää­ty­läis­kar­ta­nois­sa ja suur­por­va­reit­ten kodeis­sa. Kah­vit­te­lu levi­si siel­tä pap­pi­loi­hin ja kau­pun­kien por­va­rei­den saleihin.

Kah­vin­juon­ti levi­si rah­vaan kes­kuu­teen ver­rat­tain myö­hään. 1800-luvun alku­puo­lel­la kah­vin keit­tä­mi­seen tar­koi­tet­tu­ja kupa­ri­sia keit­ti­miä ei ollut muil­la kuin her­ras­väel­lä. Mut­ta jo 1850-luvul­la voi­tiin tode­ta, että kah­vi­pan­nu pori­si jo mel­kein kai­kis­sa talois­sa ja useis­sa töl­leis­sä ja mökeis­sä­kin. Kah­vi­pa­pu­ja tuo­tiin Suo­meen nyt juut­ti­sä­keis­sä, jot­ka saat­toi­vat pai­naa jopa 90 kg. Paah­ta­mat­to­mat pavut oli­vat vaa­lei­ta ja viher­tä­viä. Kah­vi myy­tiin aluk­si raa­koi­na papui­na, kos­ka se säi­lyi parem­min raa­ka­na. Paah­ta­mat­to­ma­na kah­via myy­tiin kau­pois­sa 1950-luvul­le saakka.

Kah­vin tuon­ti kes­key­tyi kuu­dek­si vuo­dek­si toi­sen maa­il­man­so­dan takia. Suo­mes­sa jou­dut­tiin tur­vau­tu­maan kit­ke­rään kor­vik­kee­seen, jota teh­tiin vil­jas­ta tai siku­rin ja voi­ku­kan juu­ris­ta. Kor­vik­kees­sa saat­toi olla aitoa kah­via vain 15–25%. Koko­naan kah­vi lop­pui vuon­na 1943. Kun kah­vi­lai­va saa­pui vih­doin turun sata­maan vuon­na 1946, oli tapah­tu­maa todis­ta­mas­sa suu­ri kan­san­jouk­ko. Kah­vin sään­nös­te­ly lop­pui vas­ta vuon­na 1954.

Kotio­lois­sa olois­sa kah­via paah­det­tiin ja jau­het­tiin sen ver­ran kuin tar­vit­tiin. Kah­vi­pa­vut paah­det­tiin prän­nä­ril­lä. Paah­de­tut kah­vi­pa­vut säi­lyi­vät hyvä­nä vain muu­ta­man viikon.

Kah­vi­pa­pu­jen rik­ko­mi­seen käy­tet­tiin aluk­si van­ho­ja tut­tu­ja väli­nei­tä, kuten huh­ma­ria tai pah­ka­kul­hoa, jos­sa hie­non­ti­me­na toi­mi rau­ta­kuu­la tai ymmyr­käi­nen kivi.

Kuu­kau­den esi­nei­den esit­te­lys­sä sel­vi­ää kah­vi­myl­ly­jen kehityshistoria.

Kah­vi­myl­ly 1. Huh­mar, pika­rin mal­li­nen puus­ta sor­vat­tu kah­vi­myl­ly, jos­sa on pui­nen sur­vin. Myl­ly on maa­lat­tu ulko­puo­lel­ta rus­keak­si, maa­li­pin­ta kulu­nut ja voi­mak­kaas­ti pati­noi­tu­nut. Kor­keut­ta täl­lä 1800-luvun esi­neel­lä on 19 cm.

Kah­vi­myl­ly 2. Puus­ta sor­vat­tu pata­mai­nen kul­ho, jon­ka sisäl­lä n.1,3 kg:n rau­ta­kuu­la. Suo­men sodas­sa 1808–1809 oli suo­ma­lai­sil­la jou­koil­la kah­den kokoi­sia tyk­ke­jä: 3- ja 6‑naulaisia. Nau­la on van­ha suo­ma­lai­nen pai­no­mit­ta. Kul­hos­sa hie­non­ti­me­na toi­mi­va kuu­la vas­taa pai­nol­taan ja mitoil­taan 3‑naulaisen tykin ammusta.

Kah­vi­myl­ly 3. Kylä­se­pän val­mis­ta­ma kah­vi­myl­ly. Neli­kul­mai­sen, punai­sek­si maa­la­tun puu­ko­te­lon osat on kiin­ni­tet­ty toi­siin­sa puu­ta­pein. Ylä­osas­sa on pel­ti­vah­vik­kei­nen avoin kita, alao­sas­sa veto­laa­tik­ko puu­nu­pein. Koneis­to on rau­taa ja kam­pi sijait­see kote­lon kyl­jes­sä. Kor­keut­ta myl­lyl­lä on 22 cm, val­mis­tusai­ka sijoit­tuu aikavälille1860-1900.

Kah­vi­myl­ly 4. Rau­ha-äidin teol­li­ses­ti val­mis­tet­tu puu­run­koi­nen kah­vi­myl­ly, jon­ka nur­kat on teh­ty sink­kaa­mal­la. Poh­ja ja kan­nen reu­nat on muo­toil­tu kaa­re­vik­si. Pin­nat on käsi­tel­ty pet­saa­mal­la ja lak­kaa­mal­la kel­lan­rus­keak­si, voi­mak­kaas­ti kulu­nut. Koneis­to-osa on rau­taa ja mes­sin­kiä, kam­men nup­pi puu­ta. Laa­ti­kon etu­le­vy ja veto­nup­pi uusit­tu jo lähes 70 vuot­ta sitten.

Val­mis­ta­jan kylt­ti on kadon­nut, mut­ta luo­tet­ta­vien läh­tei­den (www.finna.fi) mukaan myl­ly on val­mis­tet­tu sak­sas­sa 1930–1950-lukujen väli­se­nä aika­na. Val­mis­ta­ja­na H.T. Armin. Nousee­pa mie­lee­ni kah­vin­tuok­sui­nen kuva äidis­tä­ni, kuin­ka hän aset­te­li tämän myl­lyn pol­vien­sa väliin, varis­te­li Kat­rii­na-pake­tis­ta val­miik­si paah­de­tut pavut myl­lyn kitaan. Kam­pi pyö­räh­te­li äidin käsis­sä rytmikkäästi.

Kii­min­ki-Seu­ra r.y. aloit­ti vuo­den 2021 syys­kuus­sa Ran­ta­poh­jas­sa Kuu­kau­den esi­ne ‑tee­man mukai­sen jut­tusar­jan. Pää­sään­töi­ses­ti kuu­kausit­tain ilmes­ty­väs­sä jutus­sa esi­tel­lään van­ho­ja esi­nei­tä ja työ­ka­lu­ja sekä ker­ro­taan nii­den käyt­tö­tar­koi­tuk­ses­ta. Syys­kuus­sa 2021 esit­te­lys­sä oli Kylän­ka­pu­la eli olter­man­nin­ka­pu­la, loka­kuus­sa Kau­laus­lau­ta ja ‑tuk­ki, mar­ras­kuus­sa enti­sa­jan teu­ras­ta­jan puuk­ko­set­ti, jou­lu­kuus­sa Poron länget.

Vuo­den 2022 tam­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Luu­luis­ti­met, hel­mi­kuus­sa Jää­sa­ha, maa­lis­kuus­sa Hir­ven­hiih­tä­jän suk­set, huh­ti­kuus­sa Vete­raa­nin sota­muis­to 1808–1809, kesä­kuus­sa Lii­tu­pii­put, hei­nä­kuus­sa Suo­suk­set ja Sii­pi­vii­ka­te, mar­ras­kuus­sa Ploo­tu­lauk­ku 1768 ja ploo­tu ja jou­lu­kuus­sa Pläkkilyhty.

Vuo­den 2023 hel­mi­kuus­sa esi­tel­tiin Tulen­kul­jet­ta­jan pak­ku­la vuo­del­ta 1716, maa­lis­kuus­sa Raken­nus­kät­kö, ”Koti­va­kuu­tus” 1850-luvun tapaan, huh­ti­kuus­sa Täi­kam­pa, tou­ko­kuus­sa Rii­mu­ka­len­te­ri­ra­sia, kesä­kuus­sa Tyn­ny­ri­sa­ha, loka­kuus­sa Tuu­las­tus­vä­li­neet 1800-luvul­ta, mar­ras­kuus­sa Ryyp­py­ku­pit 1700 ja 1800-luvuil­ta ja jou­lu­kuus­sa Kupparinkoneet.

Tämän vuo­den 2024 ensim­mäi­ses­sä esit­te­lys­sä tam­mi­kuus­sa oli Susi­ver­kon kat­kel­ma 1800-luvul­ta, hel­mi­kuus­sa Per­mi­luo­kit 1800-luvul­ta, maa­lis­kuus­sa Pari­re­ki hevos­ten aika­kau­del­ta, huh­ti­kuus­sa Pui­nen sar­vi­sa­tu­la, tou­ko­kuus­sa Pai­men­ty­tön hui­lu 1794, kesä­kuus­sa Pesu­ku­rik­ka ja pyyk­ki­lau­ta, syys­kuus­sa Juu­ri­saa­vi, loka­kuus­sa Palo­kek­si, mar­ras­kuus­sa Sili­tys­rau­dat, ”mui­nais­ta rau­taa”. Nyt esit­te­lys­sä on Kah­vi­myl­lyt, kah­vi-kan­san historiaa.

Kii­min­ki-Seu­ra on perus­tet­tu 1999. Yhdis­tyk­sen toi­mia­lu­ee­na on Oulun kau­pun­gin suur­alu­eet Kii­min­ki ja Jää­li, eli enti­sen Kii­min­gin kun­nan alue.

Yhdis­tyk­sen toi­min­nan tar­koi­tuk­se­na on mm. koti­seu­tu­tie­tou­den lisää­mi­nen, koti­seu­tu­hen­gen yllä­pi­tä­mi­nen ja oma­toi­mi­suu­den voi­mis­ta­mi­nen sekä koti­seu­dun kult­tuu­rien vaa­li­mi­nen ja edis­tä­mi­nen. Olem­me jul­kais­seet nyt yllä­ker­ro­tut 30 Kuu­kau­den esi­net­tä hyväs­sä yhteis­työs­sä Ran­ta­poh­ja-leh­den kans­sa. Perin­ne­tie­tou­den yllä­pi­tä­mi­nen ja jul­kai­se­mi­nen on Kii­min­ki-Seu­ran yksi tär­keä toi­min­to, ker­too yhdis­tyk­sen joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja Mat­ti Kon­tio.

Jut­tusar­jan kuu­kau­den esi­neen esit­te­lee asian har­ras­ta­ja ja joh­to­kun­nan jäsen Eino Mik­ko­nen. Kii­min­ki-Seu­ran muut joh­to­kun­nan jäse­net ovat Aila Berg, Eero Hut­tu­la, Han­ne­le Kuti­lai­nen, Mar­ja-Tert­tu Mer­ta­nie­mi, Mir­ja Mik­ko­nen, Mar­ja-Lii­sa Ruo­ko­la ja Eeva-Lii­sa Vil­mi.

Läh­teet: Sire­lius U.T.: Suo­men kan­san­omais­ta kult­tuu­ria, 1919 www.finna.fi Wikipedia

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.