Arto Kou­ri 50 vuot­ta pappina

Nyt 50 vuotta pappina toiminut Arto Kouri on ollut aktiivinen myös Oskari Jauhiaisen perinnön vaalimisessa. Hän oli mukana hankkimassa entisen kunnanviraston edessä olevaa Haravatyttö-patsasta. (Arkisto: Tuija Järvelä-Uusitalo)

19.11.2020 00:00

Ajankohtaista Kiiminki

Piis­pa Han­nes Lei­no­nen vih­ki Arto Kou­rin papik­si 26.11.1970 Oulun tuo­mio­kir­kos­sa. Nyt, lähes 50 vuot­ta myö­hem­min rovas­ti Arto Kou­ri saar­naa Kii­min­gin kir­kon mes­sus­sa sun­nun­tai­na 22.11.

Kou­rin ura alkoi Yli­vies­kan seu­ra­kun­nan viral­li­se­na apu­lai­se­na, jos­ta hän siir­tyi Kala­joel­le nuo­ri­so­pa­pik­si, ja siel­tä Suo­men kris­til­li­sen yli­op­pi­las­lii­ton pal­ve­luk­seen ja sit­tem­min Niva­lan seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­sek­si. Samaan aikaan alkoi mie­hen aktii­vi­nen ammat­tiyh­dis­tys­toi­min­ta. Kou­ri siir­tyi vuon­na 1979 Kii­min­gin seu­ra­kun­nan kap­pa­lai­sek­si. Hän on tul­lut vuo­sien aika­na tun­ne­tuk­si yhteis­kun­nal­li­ses­ti aktii­vi­se­na mie­he­nä. Hän on ollut myös useis­sa luottamustehtävissä.

Kou­ri ker­too, että hän on käsit­tä­nyt pap­pi­na ole­mi­sen koko­nais­val­tai­se­na, ja eläk­keel­le jään­ti­kin tapah­tui “lipe­rit kaulassa”.

– Kai­kes­sa toi­min­nas­sa­ni olen pitä­nyt mie­les­sä muun muas­sa poliit­ti­sen his­to­rian ulot­tu­vuut­ta rau­han, oikeu­den­mu­kai­suu­den ja tasa-arvon rakentamisessa.

Lii­kun­ta on aina näy­tel­lyt Kou­rin elä­mäs­sä tär­keä­tä roo­lia. Moni jää­li­läi­nen ja kii­min­ki­läi­nen muis­taa­kin hänet jal­ka­pal­lo­val­men­ta­ja­na. Jal­ka­pal­lon ohel­la hiih­to on ollut Kou­ril­la lem­pi­la­ji­na. Hän sanoo Luo­teis-Lapin tun­tu­ri­pap­pei­hin kuu­lu­va­na tähyä­vän­sä ensi kevään hangille.

– Olen kas­va­nut Kit­ti­läs­sä, ja noi­hin vuo­siin sisäl­tyi evak­ko­vuo­si poh­jois-Ruot­sis­sa, kaup­pa­ta­los­sa, mihin kuu­lui maa‑, met­sä- ja poro­ta­lous. Kirk­ko ja pap­pi­la tuli­vat tutuik­si, sil­lä isoi­sä­ni toi­mi seu­ra­kun­nan talou­den­hoi­ta­ja­na eli kirk­ko­väär­ti­nä. Isä oli muka­na seu­ra­kun­nan hal­lin­nos­sa ja opet­ta­ja-äiti­ni oli puu­ha­kas dia­ko­nia- ja lähe­ty­sih­mi­nen. Mum­mo­ni isä, met­sän­hoi­ta­ja Silén, oli vai­kut­ta­mas­sa les­ta­dio­lai­sen uuven­he­räyk­sen syn­tyyn, mikä on myön­tei­sel­lä taval­la vai­kut­ta­nut seu­ra­kun­tae­lä­mään, Kou­ri muis­te­lee lap­suut­taan ja perhettään.

Tuo­mio­sun­nun­tain mes­sun jäl­keen kirk­ko­pi­hal­la on glö­gi- ja piparitarjoilu.

JAA TWIITTI PIN JAA