Alfa Romeos­ta kaik­ki alkoi, nyt hel­me­nä Che­vy Impala

Tai oikeam­min kaik­ki oli alka­nut jo pal­jon aikai­sem­min. Pent­ti Arpo­nen oli jo lap­se­na selan­nut läpi kaik­ki auto- ja mots­ka­ri­ju­tut Tek­nii­kan Maa­il­mois­ta ja Tuu­li­la­seis­ta, joi­ta oli käsiin­sä saa­nut. Isän­sä kans­sa hän oli usein käy­nyt auto­ja ihas­te­le­mas­sa, ja ensim­mäi­nen oma Pik­ku-Fiat tuli han­kit­tua ras­sail­ta­vak­si autopurkaamolta.

– Alfa Romeo Ber­to­ne GT:n ostin pari­kymp­pi­se­nä. Se oli tis­mal­leen saman­lai­nen kuin Sam­my Babitzi­nil­la. Sii­tä asti minul­la on ollut lukui­sia vähän eri­koi­sem­pia auto­ja, ja sit­ten erää­nä päi­vä­nä, jo lähes 30 vuot­ta sit­ten, har­ras­tus kehit­tyi myös työk­si, auto­kaup­paa Kii­min­gis­sä pitä­vä jää­li­läi­nen kertoo.

Vii­mei­set 10–15 vuot­ta Arpo­nen on pyö­rit­tä­nyt lii­ke­toi­min­taan­sa yhä enem­män har­ras­teau­to­jen ympä­ril­lä, sil­lä iso­jen liik­kei­den kans­sa ei voi hänen sano­jen­sa mukaan taval­lis­ten auto­jen kau­pal­la pär­jä­tä. Volyy­miä ei ole tar­peek­si ja osta­mi­nen on vaikeaa.

Kun Pent­ti Arpo­nen ostaa vaik­ka­pa van­han har­ras­teau­ton, se fik­sail­laan ja kun­nos­te­taan kave­rei­den avus­tuk­sel­la vii­mei­sen pääl­le, ja kun kiin­nos­tus autoa koh­taan tai teke­mi­nen sen paris­sa lop­puu, hän mie­luum­min myy auton, kuin jää sitä ihmettelemään.

– En jak­sa pel­käs­tään kiil­lo­tel­la autoa ja ajel­la sil­lä, hom­maa sen kans­sa pitää olla. Kun kipi­nä autoa koh­taa sam­muu, se saa läh­teä seu­raa­val­le harrastajalle.

Toi­saal­ta Arpo­nen myön­tää, että ei enää jak­sa ottaa mitään isoa pro­jek­tia teh­däk­seen, sil­lä ne vie­vät aikaa tosi pal­jon ja tuk­ki­vat tal­li­ti­lat. Perus­siis­ti­mi­nen, maa­li­hom­mat ja pie­net kun­nos­tus- ja fik­saus­työt tar­joa­vat riit­tä­väs­ti urak­kaa hänen ikäi­sel­leen miehelle.

– En ole myös­kään merk­kius­kol­li­nen. Jenk­ke­jä minul­la on ollut lukui­sia eri merk­ke­jä. Euroau­tois­ta taas eni­ten van­ho­ja Aude­ja, lähin­nä UR Quatt­ro­ja, jois­ta vii­mei­nen oli minul­la noin kuusi vuot­ta, mut­ta se läh­ti vii­me vii­kol­la uuteen kotiin jat­ka­maan elä­mään­sä. Toi­sen UR:n myin edel­li­sel­lä vii­kol­la Itä­val­taan. Audi S2 puo­les­taan on par­hail­laan kun­nos­tuk­sen alla.

Täl­lä het­kel­lä Arpo­sen hal­lus­ta löy­tyy monen­lai­sia har­vi­nai­suuk­sia. Osa on sel­lai­sia, joi­den rat­tiin hän hyp­pää, kun läh­tee vaik­ka­pa Nal­li­ka­riin fii­lis­te­le­mään kau­nii­na kesäil­ta­na. Osaa puu­na­taan näyt­te­lyi­tä var­ten. Oma lukun­sa ovat ne autot, joil­la läh­de­tään vii­val­le aja­maan nopeus­ajoa ja kat­so­maan, kuin­ka kovaan vauh­tiin ajo­neu­vo kiih­tyy mai­lin ajos­sa. Auto­jen lisäk­si Pent­ti Arpo­sen tal­lis­ta löy­tyy myös moottoripyöriä.

Tämän het­ken hel­mi jää­li­läi­sel­lä on Chev­ro­let Impa­la Con­ver­tible vuo­si­mal­lia 1960. Sen on suun­ni­tel­lut John D´Agostino, ja se on kun­nia­no­soi­tus Che­vy Bel Airin vuo­si­mal­lil­le 1957, jos­ta autos­sa on lukui­sia yksityiskohtia.

– Tämä on tilauk­ses­ta raken­net­tu, ja se on ollut vuo­si­kau­det jon­kun jenk­ki­mil­jo­nää­rin kokoel­mis­sa, tul­lut siel­tä ruot­sa­lai­seen auto­liik­kee­seen, jos­ta minun ruot­sa­lai­nen tut­ta­va­ni oli sen osta­nut. Sain pit­kän neu­vot­te­lun jäl­keen sen yllät­täen ostet­tua itsel­le­ni, Arpo­nen kertoo.

Impa­lan lisäk­si eri­tyi­sek­si har­vi­nai­suu­dek­si hän lukee omis­tuk­ses­saan ole­van vuo­den 1963 Ford Falcon Futu­ra 2D HT:n V8-moot­to­ril­la, joi­ta ei ole val­mis­tet­tu kuin hie­man alle 3 000 kap­pa­let­ta. Tämä mal­li on Mus­tan­gin kan­tai­sä. Myös kak­si Ford Mus­tang mach1:stä saa­vat Arpo­sel­ta eri­kois­mai­nin­nan. Toi­nen on vuo­si­mal­lia 1973 ja toi­nen vuo­si­mal­lia 1971. Jäl­kim­mäi­nen on tis­mal­leen saman­lai­nen, jol­la Sean Con­ne­ry kur­vai­li vii­mei­sim­mäk­si jää­nees­sä James Bon­dis­saan. Iin auto­maa­laa­mo saa Arpo­sel­ta kii­tok­set hie­nos­ta työs­tään auton pin­to­jen viimeistelystä.

Jos vie­lä jos­tain, niin iso­loh­koi­ses­ta R‑koodin autos­ta, vuo­si­mal­lin 1969 Mus­tang Fast­bac­kis­ta Arpo­nen haaveilee.

– Eikö­hän se sopi­va vie­lä jos­kus tule vas­taan. Näi­tä on vaan tosi har­voin tar­jol­la, yhdes­tä myö­häs­tyt­tiin vii­me vuonna.

Vii­me hei­nä­kuus­sa pari Pent­ti Arpo­sen ennal­ta tun­te­maa mies­tä ajoi hänen yri­tyk­sen­sä pihaan asun­toau­tol­la. Nämä kaup­pa­si­vat hänel­le aja­maan­sa autoa, jon­ka kaik­ki pape­rit oli­vat kun­nos­sa. Ennen lopul­lis­ta kaup­paa tie­dot tar­kas­tet­tiin myös kat­sas­tus­kont­to­ril­ta. Rahan lisäk­si Arpo­nen antoi vaih­dos­sa mie­hil­le yhden auton.

Vajaan kuu­kau­den pääs­tä sama myy­jä­ta­ho otti yhteyt­tä, täs­tä kau­pas­ta oli käy­ty neu­vot­te­lua jo aiem­min puhe­li­mit­se ja hin­nat sovit­tiin. Nyt oli myy­tä­vä­nä kak­si asun­toau­toa sekä yksi asun­to­vau­nu. Rahan lisäk­si kau­pan yhtey­des­sä vaih­dos­sa meni kak­si Arpo­sen omis­ta­maan autoa. Tie­dot oli­vat taas kun­nos­sa, mikään ei vii­tan­nut sii­hen, että jokin oli­si pie­les­sä. Kaik­ki var­mis­tet­tiin myös kat­sas­tus­kont­to­ril­ta, eikä mitään ongel­mia ollut.

Muu­ta­man päi­vän kulut­tua jäl­kim­mäi­sis­tä kau­pois­ta Arpo­sen puhe­lin soi ja polii­sit ker­toi­vat ole­van­sa yri­tyk­sen por­tin taka­na. Oste­tut autot ja vau­nu läh­ti­vät polii­sien mat­kaan. Tuli sel­väk­si, että pit­kän lin­jan yrit­tä­jä oli jou­tu­nut poik­keuk­sel­li­sen tai­ta­vas­ti teh­dyn petok­sen uhrik­si. Kysees­sä oli­vat noin 80 000 euron tappiot.

– Ruot­sis­sa oli teh­ty petos, jos­sa autot oli vie­ty myyn­ti­ti­liin aina­kin kah­teen eri liik­kee­seen. Lii­ke oli myy­nyt ne näil­le välit­tä­jil­le, ja välit­tä­jät myy­neet ne tän­ne eteen­päin. Liik­kee­seen myyn­ti­ti­liin vie­neet eivät Ruot­sis­sa saa­neet raho­jaan, tai aina­kaan kaik­kia. Asian tut­kin­ta on vie­lä kes­ken, Arpo­nen kertoo.

Tapaus on sel­viä­mäs­sä, mut­ta Pent­ti Arpo­nen on vie­lä täl­lä vii­kol­la­kin oikeu­des­sa asian vuok­si. Kysees­sä on Ruot­sis­sa näh­tä­väs­ti laa­jem­pi, ammat­ti­mai­ses­ti toteu­tet­tu vyyh­ti, jos­sa ajo­neu­vo­ja ja lait­tei­ta on luul­ta­vas­ti myy­ty muu­al­le­kin kuin Suomeen.

– En voi kuin kiit­tää Oulun polii­sia sii­tä, miten he ovat asi­aa hoi­ta­neet. Minul­le aiheu­tu­nut vahin­gon mää­rä on jo pie­nen­ty­nyt huomattavasti.

Arpo­nen sanoo, että jos koh­teek­si oli­si jou­tu­nut aloit­te­le­va yrit­tä­jä, oli­si seu­rauk­se­na ollut var­ma kon­kurs­si. Onnek­si täs­sä ei näin käy­nyt, vaik­ka Arpo­sen omat suun­ni­tel­mat elä­köi­ty­mi­ses­tä meni­vät­kin jutun vuok­si tois­tai­sek­si jäihin.

Omaa osaan­sa tapauk­ses­sa näyt­te­li vii­me syk­sy­nä yhden näis­tä autois­ta osta­nut mies, joka lei­ma­si Arpo­sen hui­ja­rik­si eri sosi­aa­li­sen media pals­toil­la, vaik­ka Arpo­nen oli itse petok­sen uhri. Kysei­nen hen­ki­lö sai mak­sa­man­sa rahat takai­sin, eikä auton käy­tös­tä perit­ty mitään korvausta.

– Koko tilan­ne seu­rauk­si­neen aiheut­ti kyl­lä pal­jon unet­to­mia öitä ja mur­het­ta. Lii­ke­vaih­toon syn­tyi iso kolo, mut­ta onnek­si täs­tä sel­vi­tään, Arpo­nen tuumaa.

Mitään hän ei oli­si itse voi­nut teh­dä toisin.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.