Yksi näke­mys suurvalloista

Kan­sain­vä­li­sen poli­tii­kan myrs­kyis­sä vai­kut­taa sil­tä, että suur­val­lat toi­mi­vat ris­ti­rii­tai­ses­ti – yksit­täis­ten joh­ta­jien per­soo­nal­li­suus nousee arkeen ja stra­te­giat jää­vät usein var­joon. Näyt­tää sil­tä, että Trump pyr­kii mie­lis­tä­mään Puti­nia uskoen, että hen­ki­lö­koh­tai­nen suh­de avaa oven rau­hal­le, vaik­ka kyse on perin­tei­sis­tä tur­val­li­suus­po­liit­ti­sis­ta lin­jauk­sis­ta. Nuo­ren tark­kai­li­jan sil­min tämä antaa kuvan sii­tä, että hen­ki­lö­koh­tai­set suh­teet ohit­ta­vat laa­jem­mat stra­te­gi­set las­kel­mat. Ymmär­tääk­se­ni Putin ei sie­dä mie­lis­te­li­jöi­tä ja saat­taa pitää Trum­pia yhdes­sä Kii­nan kans­sa heik­ko­na – näin kan­sain­vä­li­set suh­teet muut­tu­vat entis­tä arvaamattomammiksi.

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa lukemista?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus