Teks­ta­rit

On tär­ke­ää oppia tun­nis­ta­maan ja tun­nus­ta­maan tun­teen­sa oman hyvin­voin­tin­sa ja jak­sa­mi­sen­sa kan­nal­ta. Tun­tei­den näyt­tä­mi­nen, sanoit­ta­mi­nen ja käsit­te­ly ovat avai­mia sii­hen, että oppi­sim­me “vie­mään” tun­tei­ta sen sijaan, että lopul­ta tun­teet suis­ta­vat mei­dät kaa­ok­seen! On roh­keut­ta pyy­tää ja vaa­tia­kin apua, ennen kuin “maa alkaa mure­ne­maan — lopul­ta romah­taa- jal­ko­jen alta”.
Hajat­te­li­ja

Häm­men­tä­vä asia­kas­pal­ve­lu­ti­lan­ne aptee­kis­sa ostaes­sa­ni ei-resep­ti­lääk­kei­tä. Kysyäk­se­ni lisäin­foa tuot­tees­ta, olles­sa­ni jo kas­sal­la, alkoi toi­nen työn­te­ki­jä “huu­te­le­maan” toi­saal­le asi­aa­ni liit­tyen. Käsit­tääk­se­ni aptee­kin hen­ki­lö­kun­ta on ammat­ti­tai­tois­ta ja minua pal­vel­lut hen­ki­lö on pit­kään talos­sa ollut, niin asia var­maan­kin oli­si tul­lut hoi­det­tua ihan hänen ammat­ti­tai­dol­laan. Koin tilan­teen kiusal­li­se­na, kun en ollut ainoa asia­kas sii­nä tilan­tees­sa. Ei ole ennen alet­tu huu­te­le­maan toi­saal­le ko.apteekissa. Kyl­lä siel­lä on ennen osat­tu pal­vel­la hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Tuli tun­ne, että kyse­lin tyhmiä.
Vita­mii­nia purkissa