Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, terveyden ja hyvinvoinnin puolesta taistelevia sankareita vai ahneita kiskureita, jotka vaatimuksillaan kaatavat Suomen valtiontalouden? Hankala sanoa, kun yleinen mielipide näyttää muuttuvan herkästi laidasta toiseen vallitsevasta tilanteesta riippuen.
Sote-alalla pitkään kytenyt kriisi on roihahtanut kunnon liekkeihin. Työvoimapula ei ratkea vain koulutuspaikkoja lisäämällä, jos osaavat ammattilaiset nostavat kytkintä. Työntekijät on vihdoin nähtävä osana ratkaisua, eikä osana ongelmaa. Koulutetut ammattilaiset eivät ole pelkästään kuluerä vaan voimavara ja resurssi, joka tuottaa tähän yhteiskuntaan terveyttä ja hyvinvointia.
Hoitajia välittäviä rekryfirmoja on alkanut ilmestyä kuin sieniä sateella, ja vakituinen henkilöstö irtisanoo itsensä siirtyen keikkatöihin paremman palkan ja työvuoroihin vaikuttamisen perässä. Mielestäni olisi paljon fiksumpaa maksaa firmojen välityspalkkioiden sijasta parempaa palkkaa suoraan omille työntekijöille.
Toki kovallakaan palkalla työtä ei jaksa tehdä, elleivät työolosuhteet ja resurssit ole kunnossa. Työ uuvuttaa, jos sitä joutuu tekemään jatkuvasti omaatuntoaan ja moraaliaan vastaan. Työntekijöitä on liian vähän ja tehtävät on jaettu huonosti eri ammattiryhmien välillä. Ajattelen, että olisi kannattavaa kokeilla viikkotyöajan lyhentämistä julkisella sote-sektorilla. Lyhyempi työaika lisää työssä jaksamista ja voisi houkuttaa alalta lähteneitä ammattilaisia palaamaan. Palkkaa työajan lyhennys ei saa laskea.
Sote-ala on niin syvällä kriisissä osaajapulan kanssa, että meillä on käännettävä kaikki mahdolliset kivet ratkaisun löytämiseksi, mutta mikään ratkaisu ei synny ilman riittävää rahoitusta. Olemme muita pohjoismaita jäljessä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoituksessa – aliresursoinnin on nyt loputtava.
Saara Karjalainen, sairaanhoitaja. eduskuntavaaliehdokas, Vasemmistoliitto, Kajaani