Minulla oli kunnia edustaa Oulun vaalipiirin perussuomalaisia kansanedustajaehdokkaita 6.2.2023 ”Puhutaan metsästä” vaalipaneelissa. Paljon sanottiin, mutta paljon jäi sanomatta.
Metsät ovat kansallisaarteitamme. Metsästä on kautta aikain haettu polttopuuta lämmittämiseen ja rakennusmateriaalia oman kodin rakentamiseen. Puuta on myyty ja siitä on saatu tuloja, joilla perhe on elänyt. Suomalaiset ovat osanneet hoitaa metsänsä. Jos yksi puu kaadetaan, istutetaan kolme tilalle. Istutuksesta olen itsekin saanut teini-ikäisenä ensimmäisen tilipussini. Metsä kasvaa edelleen enemmän, kuin sitä hakataan. Jalostetulla puulla on vientiä ja sillä Suomi nostaa kilpailukykyään. EU on luonut biodiversiteettistrategian ja soiden ennallistamisen, joissa on kunnianhimoiset tavoitteet vuosilukuineen, prosentteineen. Näitten toimien vaikutusten arviointi talouteemme ja työllisyyteemme on täysin kesken. Tutkimus vie aikaa. Suomalaisten meppien yhtenäinen linja metsäasioissa on hajallaan kuin varpusparvi. Ketkä olivat edellisellä kaudella meppeinä hyväksymässä biodiversiteetti strategiaa? On huomioitava, että ojittamattomat suot kerryttävät hiiltä turpeeseen, eli niiden maaperä on hiilinielu. Näistä soista, johon ihminen ei ole koskenut, ei raportoida lainkaan.
Esimerkkinä EU:n liian hätäisistä toimista on uusi pakkausmateriaalien käyttösuositukset. Ensin piti päästä muovista eroon. Suomalaiset alkoivat etsiä puusta korvaavia materiaaleja; kartongista elintarvikepakkauksia, kangasta, puisia kosmetiikka rasioita, silmälasien kehyksiä ym. Tuotantoon investoitiin. Nyt komissio on julkaissut uuden pakkausjätettä koskevan asetuksen; komissio kieltää uusiutuvasta ja kierrätettävästä puusta valmistettavien paperin ja pahvin käytön vuoteen 2030 mennessä. Halutaan tilalle muovi, jota voi kierrättää, kun nuo pahviset aiheuttaa metsäkatoa! Näistäkin on pimitetty laskelmat, mihin tämä perustuu.
Olen vahvasti sitä mieltä, että ne Euroopan maat, jotka ovat jo omat metsänsä tuhonneet, alkavat nyt ennallistaa maitaan siten, että ne metsitetään takaisin alkuperäiseen tilaansa. Sen jälkeen he voivat pyytää Suomen asiantuntijoilta neuvoja, kuinka metsät saadaan säilymään. Monen yksityisen metsänomistajan metsätulo on sama, kuin palkansaajan tilipussi. Vaadin yksityismetsien osalta täysin vapaaehtoisuutta, niin suojelussa kuin ennallistamisessa, ellei kohde ole kansallisesti arvokas. Näillä vaatimuksillani puolustan suomalaisten omaa päätäntävaltaa, jottei EU:n määräyksestä tehdä mitään peruuttamatonta.
Eila Aavakare, Kajaani, varakansanedustaja, kansanedustajaehdokas, Kainuun Metsä- ja riistaneuvoston jäsen, Perussuomalaiset