Piris­tys­ruis­ke

Ei, ei sel­lais­ta ruis­ket­ta, “piik­kiä” ole aina­kaan vie­lä kek­sit­ty. Mut­ta me senio­rit tie­däm­me, että yksi sel­lai­nen on tans­si. Näi­nä koro­nan jäl­kei­si­nä aikoi­na tun­tuu muka­val­ta tans­sia ilman pel­koa ja jäl­ki­seu­rauk­sia. Mie­li koho­aa jo sii­tä, kun kat­se­lee sopi­vaa hamet­ta pääl­le ja tans­si­ken­kiä jal­kaan. Vähän punaa huu­liin, eikä kut­re­ja­kaan sovi unoh­taa. Ja vaik­ka yksin tai ystä­vän kans­sa auton keu­la koh­ti tanssipaikkaa.

Täl­lä ker­taa on soit­ta­mas­sa yhtye ” Van­hat varik­set ” ja hyvin soit­ta­vat­kin. Toi­vot­ta­vas­ti kun­to kes­tää. Tans­si­ka­ve­rei­ta on kiva näh­dä ja vaih­taa kuu­lu­mi­sia, jos vain puheen­so­ri­nal­ta jotain kuu­lee. Yleen­sä tulee mel­kein huu­det­tua part­ne­rin kor­vaan. Kap­pa­leet ovat suo­men­kie­lis­tä van­haa tans­si­musiik­kia. On hie­no­ja sanoi­tuk­sia ja joi­ta­kin bii­se­jä, joi­den sano­ma on yhtä ja samaa rii­miä Amor,amor – mitä se tar­koit­taa. Tuu­ma­sin sii­hen , että menee kyl­lä vai­keak­si, jos ei amo­ris­ta tie­dä mitään. Sain vas­tauk­sen, ettei­kö se ole jokin hen­kio­len­to. Niin­pä niin. Vää­rin­kä­si­tyk­siä sat­tuu ja niil­le­kin voi hymyillä.

Tans­sies­sa tulee hiki, mut­ta myös iloi­nen mie­li. Kun­to kohe­nee, tasa­pai­no para­nee ja piris­tyy ilman mitään teho­kei­no­ja. Ruu­mis­ta voi välil­lä ravi­ta kah­vil­la, lohi­voi­lei­väl­lä tai vaik­ka laskiaispullalla.

Tans­sin jäl­keen on ihan ok hala­ta kave­ria. Onhan näil­lä lat­tioil­la tans­sit­tu jo pari­kym­men­tä vuot­ta. Häi­riö­käyt­täy­mi­nen on tans­si­joi­den kes­kuu­des­sa todel­la harvinaista.

Ollaan sii­nä iäs­sä, jol­loin ehkä puo­li­son menet­tä­mi­sen jäl­keen tai muu­ten yksin jää­ty­ään alkaa miet­ti­mään uusia sosi­aa­li­sia kuvioi­ta. Eihän se uusi tut­ta­vuus kovin hel­pos­ti löy­dy, mut­ta löy­tyy kui­ten­kin yhtei­sö ja har­ras­tus, jos­sa kave­ria saa ihan luvan kans­sa kos­ket­taa (tie­tyis­sä rajois­sa tietenkin).

Ei voi unonh­taa elä­vää musiik­kia. Kii­tos kuu­luu heil­le, jot­ka pitä­vät tai­to­jaan yllä. Kevyen­kin musii­kin soit­ta­mi­nen on meil­le tär­ke­ää kult­tuu­riam­me ja niin on tans­sin taitaminenkin.

Haus­kaa tans­si­vuo­den jat­koa uudet ja vanhat!

Silk­kiuik­ku