Pie­ni ihmi­nen ja voimapolitiikka

Usein kuu­lee sanot­ta­van, että on lot­to­voit­to olla suo­ma­lai­nen, siis syn­tyä, kas­vaa, kou­lut­tau­tua ja elää elä­mään­sä täs­sä iha­nas­sa maassa.

Tie­tys­ti jokai­sen arkie­lä­mä, huo­let, mur­heet ja ilot ovat oma asian­sa, mut­ta tosia­sia on, että olem­me jo rei­lun suku­pol­ven ajan saa­neet elää itse­näi­ses­sä Suo­mes­sa. Ne mie­het ja nai­set jot­ka vapau­den aikoi­naan tais­te­li­vat ovat lähes­tul­koon pois­tu­neet luo­tam­me, mut­ta muis­to­na sii­tä olem­me saa­neet elää rau­han aikaa. Kii­tok­sia heille!

Mail­man tilan­ne on kui­ten­kin nyt sel­lai­nen, että oman­kin maam­me yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­mää on uhat­tu hybri­di­vai­kut­ta­mi­sil­la ja vahin­gon teoil­la. Se on aiheut­ta­nut pelon­se­kai­sia tun­tei­ta ja tie­ten­kin myös talou­del­li­sia rasit­tei­ta ja yli­mää­räi­siä varuillaoloja.

Tänä päi­vä­nä eri tie­do­tus­ka­na­vat tuo­vat niin hyvät, kuin huo­not­kin uuti­set välit­tö­mäs­ti mei­dän kaik­kien ulot­tu­vil­le. Emme siis voi vält­tyä sil­tä tie­to­tul­val­ta ja lähes koko maa­il­maa kos­ke­vis­ta asioi­ta, jot­ka päi­vit­täin ovat luet­ta­vis­sa ja katsottavissa.

Eivät­hän huo­not uuti­set tun­nu hyväl­tä. Eri­to­ten sodat ja tap­pa­mi­set, oli ne mis­sä päin maa­il­maa hyvän­sä, on todel­la kar­me­aa ja surul­lis­ta kat­sot­ta­vaa. Nyt kun on sodit­tu jo yli kak­si vuot­ta myös­kin Euroo­pas­sa, ei pelon ilma­pii­ril­tä voi välttyä

Uskoi­sin kui­ten­kin, että lähem­pä­nä taval­lis­ta kan­saa ovat ne toi­men­pi­teet, mitä mei­dän omat päät­tä­jäm­me puu­haa­vat oman yhteis­kun­ta­jär­jes­tyk­sen ja hyvin­voin­tim­me eteen. 

Olen ymmär­tä­nyt, että mei­dän oma ter­vey­den­huol­to­jär­jes­tel­mäm­me on suur­ten muu­tok­sien alla. Puhu­taan lää­kä­riin pää­sys­tä ja hyväs­tä hoi­dos­ta ja aivan eri­tyi­ses­ti mei­dän van­huus­väes­tön koto­na tapah­tu­vas­ta huo­len pidosta

Pel­kään­pä, että hal­li­tuk­sel­ta on täs­sä pääs­syt ”mopo kar­kaa­maan käsis­tä” ja läh­det­ty lii­an kiih­keäl­lä sääs­tä­mis­po­li­tii­kal­la raken­ta­maan uut­ta mal­lia ja näin ase­tet­tu hyvin­voin­tia­lu­eet aivan lii­an tiu­kan aika­tau­lun alle. Usein häti­köi­dyt pää­tök­set saat­ta­vat aiheut­taa enti­ses­tään kas­va­via kus­tan­nuk­sia. Eli malt­ti oli­si valttia.

Tie­tys­ti, en ole alan asian­tun­ti­ja, vaan yri­tän täs­sä edus­taa van­huus­ken­tän ään­tä ja huo­len­pi­don tar­vet­ta. Ymmär­rän, että me ikäih­mi­set olem­me ns. tois­ten armoil­la, mut­ta jokai­nen­han jos­sain vai­hees­sa, jos elin­päi­viä riit­tää, tulee van­hak­si ja hau­raak­si ja tar­vit­see niin lää­kin­näl­lis­tä kuin sosi­aa­lis­ta­kin tukea. Eli tois­ta ihmistä.

Voi­ma­po­li­tiik­ka otsi­kos­sa on tie­tys­ti tähän kir­joi­tuk­seen vähän lii­an voi­ma­kas sana ja se liit­ty­nee­kin enem­män suur­val­to­jen toi­min­toi­hin. Asia saat­taa huo­les­tut­taa, että he omat voi­man­sa ja val­ta­vat resurs­sin­sa tie­täen käyt­tä­vät suu­rem­man ja vah­vem­man voi­maa omien tar­koi­tus­pe­rien­sä saa­vut­ta­mi­sek­si. Sii­nä ”pis­kui­nen” Suo­mi hel­pos­ti jää kakkoseksi.

Lopuk­si, olen asen­teell­ta­ni posi­tii­vi­nen ihmi­nen, enkä pahem­min pel­kää voi­ma­po­li­tii­kan har­joit­ta­jien uhkaa. Ja uskon myös­kin, että omat hyvin­voin­tia­lu­eem­me saa­vat rivin­sä jär­jes­tyk­seen, kun­han annam­me heil­le vähän aikaa.

Ossi Han­he­la