Päät­tä­jät pätkätyössä

“Kan­sa on puhu­nut ja puli­nat pois.” Näin kom­men­toi aikoi­naan tun­net­tu val­tio­mies Johan­nes Viro­lai­nen sil­lois­ten edus­kun­ta­vaa­lien tulosta.

Suo­men kan­sa on jäl­leen tänä kevää­nä puhu­nut, ja uudet päät­tä­jät ovat saa­neet val­ta­kir­jan­sa Arka­dian­mäel­le, yhteen­sä 200 vii­sas­ta nais­ta ja mies­tä. Onnit­te­lut ja voi­mia heille!

Kan­san­edus­ta­jan paik­ka ei tie­ten­kään tul­lut ihan “pok­kaa­mal­la”. Taka­na on ras­kas vaa­li­kam­pan­ja, talou­del­li­set sat­sauk­set, ystä­vien, puo­luei­den ja mui­den eri taho­jen tuki­ver­kot. Omal­la hen­ki­lö­koh­tai­sel­la työ­his­to­rial­la on tie­ten­kin myös oma merkityksensä.

Mon­ta hyvää mies­tä ja nais­ta jäi sit­ten tie­ten­kin ran­nal­le. Haluai­sin, ettei hei­dän­kään yrit­tä­mis­tään ja teh­tyä vaa­li­työ­tä unoh­det­tai­si, vaik­ka se ei täl­lä ker­taa riittänyt.

Ikä­ni huo­mioi­den minul­la on ollut tilai­suus äänes­tää jo lukui­sia ker­to­ja. Aina se on ollut kun­nia­teh­tä­vä. Aina ei oma ehdok­kaa­ni ole pääs­syt läpi, mut­ta sama arvos­tus ja kun­nioi­tuk­se­ni on säi­ly­nyt ja myös mui­ta yrit­tä­jiä koh­taan. On myös tosia­sia, että monet ovat sat­san­neet kam­pan­joi­hin­sa mer­kit­tä­vät talou­del­li­set panostukset.

Nyt kun värik­käät vaa­li­kes­kus­te­lut ovat taka­na­päin, kam­pan­jae­sit­teet lai­tet­tu ros­ka­ko­rei­hin ja uusi edus­kun­ta jär­jes­täy­ty­nyt, odo­tam­me jän­ni­tyk­sel­lä löy­tyy­kö sitä luvat­tua vii­saut­ta, roh­keut­ta ja päätöksentekokykyä.

Edus­kun­ta­vaa­lit ovat aina mul­lis­ta­va tapah­tu­ma demo­kra­tias­sa. Sii­nä on val­ta kan­sal­la, sinul­la ja minul­la. Meil­lä jokai­sel­la on se yksi ääni. Se voi olla jus­tiin­sa se rat­kai­se­va, jol­la oma ehdok­kaam­me nousee päät­tä­jän pai­kal­le. Demo­kra­tia on siis kan­san­val­taa, jos­sa kan­sa­lai­set edus­ta­jien­sa kaut­ta päät­tä­vät asiois­ta. Äänes­tä­mi­sen kaut­ta olem­me kunin­kaan­te­ki­jöi­tä. Suo­mi on täs­sä­kin suh­tees­sa maa­il­man kehit­ty­neim­piä mai­ta. Voim­me olla tähän todel­la tyytyväisiä.

Suo­ma­lai­nen moni­puo­lue­jär­jes­tel­mä mah­dol­lis­taa monen­lais­ten asia­kan­to­jen esil­le tulon. Vähän se jos­kus tur­haut­taa, kun on seu­ran­nut eri puo­luei­den jump­paa­mis­ta. Omas­ta mie­les­tä­ni tur­han­kin tun­tui­sis­ta asiois­ta. Toi­voi­sin, että vähem­mäl­lä­kin säh­lää­mi­sel­lä voi­si löy­tää yksi­mie­li­syy­den. Sik­si toi­voi­sin ja vetoai­sin, että uusi edus­kun­ta kes­kit­tyi­si nyt olen­nai­seen ja pää­tök­siä saa­tai­siin aikaan.

Ymmär­rän että uudel­la edus­kun­nal­la vie oman aikan­sa jär­jes­täy­ty­mi­seen. Onnek­si suu­rin osa väes­tä on van­haa kaar­tia, jot­ka jee­saa­vat tulok­kai­ta. Mut­ta edus­ta­jien – niin van­ho­jen kuin uusien­kin– ei tuli­si kos­kaan unoh­taa, että olet­te siel­lä kan­san asial­la. Käy­tän­nös­sä sinun ja minun – tie­ten­kin edel­lyt­täen, että olet äänestänyt.

Jos jätit äänes­tä­mät­tä, sinul­la ei ole mitään sano­mis­ta tule­viin pää­tök­siin. Mie­ti­pä sitä!

Ossi Han­he­la