Jokin aika sitten kiinnitin huomioni tv-ohjelmaan, jossa toimittaja kysyi tunnetulta päättäjältämme, että “miten hän on saanut yönsä nukuttua”, kun kielteistä palautetta pakkaa tulemaan. Ei ainoastaan oppositiolta, vaan myös kansalaisilta. Haastateltava myönsi, että työpäivät venyvät todella pitkiksi ja että yöunet jäävät liian lyhyiksi ja käsiteltävät asiat tahtovat seurata vuoteeseenkin.
Kaikkihan me tiedämme, että huonosti nukutun yön jälkeen seuraavana päivänä tahtoo väsyttää.
En tässä nyt kuitenkaan halua kyseenalaistaa päättäjiemme kykyä hoitaa yhteisiä asioitamme, mutta toivon että ne tehtäisiin hyvissä silelun ja ruumiin voimissa. Tuskinpa tästä kuitenkaan tarvitsee olla huolissaan, sillä demokratiassammehan vastuu jakaantuu laajoille hartioille.
Todettakoon kuitenkin vielä, että hyvin nukutut yöunet ovat uskomattoman tärkeä asia niin kehon kuin mielenkin kannalta, joita rasittavat esimerkiksi ahkera matkustelu, pitkät iltaan ulottuvat kokoukset ja muu epäsäännöllinen elämä. Eittämättä ne vaikuttavat yleiseen olotilaan ja niillä on ainakin pitemmällä aikavälillä vaikutuksensa myös ihmisen terveyteen kokonaisvaltaisesti.
Nukkuminen sinänsä on aika tavallinen tapahtuma, ja unta tarvitsemme 7–8 tuntia vuorokaudessa. Laskennallisesti vietämme siis vuoteen pohjalla noin kolmasosan elämästämme. Esimerkiksi 90-vuotias henkilö on elinajastaan nukkunut noin 30 vuotta. Mahdolliset päiväunet ja sairaana makuut päälle.
Kuitenkin unen tarve taitaa olla hyvinkin yksilöllistä. Unihäiriöisille henkilöille ei päiväunien ottamista suositella.
Ikääntymisen myötä ihmisen unen tarve saattaa myös pikkuhiljaa vähentyä. Hyvän elämän kannalta sitä kannattaa kuitenkin seurata. Paremmin jaksamme hoitaa päivittäiset toimemme ja olotila on parempi virkeänä kuin väsyneenä. Mikäli voimia riittää, niin suositellaan pieniä iltakävelyjä, jolloin keho sopivasti väsyy ja aivot saavat happitankkauksen. Siinä on terveellinen unilääkeresepti tulevaa yötä varten.
Tutkittua tietoa on, että liikunta, lepo ja ravinto muodostavat hyvinvoinnin kulmakivet. Ja kun tähän lisätään rauhalliset yöunet, niin ne yhdessä edistävät sekä fyysistä että henkistä terveyttämme.
Olisi tietenkin onnellinen asia, jos tämä koko paketti kaikinensa pysyisi koossa ja että meistä mahdollisimman moni meistä voisi jatkaa hyvää elämää niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Sanotaan, että ihminen on itsensä paras asiantuntija. Toisaalta,jos omat konstit alkavat loppua, niin kannattaisiko silloin kuitenkin pyrkiä hakemaan ulkopuolista apua.
Laitankin tähän loppuun vielä asiantuntijoiden kartoittamia kokemuksia nukkumiseen liittyen: Vuoteeseen ei kannata mennä liian aikaisin; Heräämisen jälkeen kannattaa nousta reippaasti ylös; Jos yöllä ei saa unta, kannattaa nousta hetkeksi ja hetken päästä yrittää unta; Suositellaan säännöllistä unirytmiä; Ei liian pitkiä päiväunia.
Jos näistä on apua jollekin, niin hyvä.
Ossi Hanhela