Nelostien liikennejärjestelyt Iin kohdalla ovat taas nousseet enemmän esille johtuen ehkä Iin kunnanjohtajan ohitustiestä esittämistä asioista Rantapohjassa 16.1.2024.
Aihe on saanut aikaan kirjoittelua puolesta ja vastaan. Muun muassa kunnanhallituksen puheenjohtaja Teijo Liedes otti asiaan kantaa 13.2.2024. Jouko Häyrynen visioi laajasti Iin kunnan 650-juhlavuoden tunnelmissa 14.2.2024, missä myös kerrottiin ohitustien vaihtoehtojen tuomista muutoksista nykytilanteeseen.
Edellä mainittujen kirjoittajien kannanotoissa yhteistä on se, että niissä maalaillaan ohitustien positiiviset seikat ja nykyiselle paikalle jätettävän tien negatiiviset seikat sekä yleisesti ottaen Iin tulevaisuus kovin isolla pensselillä. Kirjoituksista puuttuu konkreettiset faktat, joita uudet, tulevat tiejärjestelyt tuovat mukanaan.
Ennen kuin kunnanvaltuusto teki aikanaan ohitustiestä päätöstä, kuuluin työryhmään, missä pohdittiin nelostien pitämistä nykyisellä paikallaan. Mukana olivat mm. silloinen kunnanjohtaja ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen silloinen suunnittelupäällikkö.
Palavereissa käytiin huomattavasti yksityiskohtaisemmin rakentamista läpi, jos liikenne kulkisi edelleen nykyisellä paikalla. Asiassa paneuduttiin selvästi detaljikohtaisempaan tarkasteluun, kuin mitä siihen asti mikään taho oli esittänyt.
Siltasuunnittelutoimisto Ponvia Oy oli tehnyt tarkistuksia mm. siihen, että mahtuuko nykyisten Iijoen ylittävien siltojen ja niiden vieressä olevien kevyenliikenteensiltojen väliin uusia siltoja. Tarkistus osoitti, että hyvin mahtuu.
Tämän lisäksi oli ja on edelleen tiedossa, että tiealueen leveys kapeimmassa eli keskustaajaman kohdalla on noin 50 metriä. Muualla leveyttä on selvästi enemmän.
Leveyttä oli ja on siis edelleen riittävästi nelostien pitämiseen nykyisellä paikalla ja tarvittaessa melun kulkeutuminen lähialueelle estettäisiin ääntä absorboivalla meluesteellä.
Tarvittavat rampit sijoitettaisiin sellaisiin paikkoihin, joihin ne järkevästi mahtuisivat. Tässä tarkemmassa tarkastelussa ei jouduttu purkamaan yhtään rakennusta, vaan nykyinen tiealue riitti tarvittaviin toimenpiteisiin. Ehkä maa-alueiden luovutuksia tulisi, mutta kirjoituksissa esitetyt 23 talon ja 13 liikerakennuksen purut eivät toteutuisi.
Uusia rinnakkaisteitä tulisi varmaan jonkin verran, mutta hyvin pitkälle niidenkin osalta voitiin käyttää nykyistä paikallistieverkkoa.
ELY:n suunnittelupäällikkö oli asiaa selvittänyt Väylävirastosta ja ohjeistus oli, että jos nykyiselle paikalle saadaan suunnittelunopeudeksi 80 km/h, niin silloin myös Väylävirasto näyttää vihreää valoa tien pitämiselle nykyisellä paikalla.
Näiden tietojen perusteella todettiin, että teknisesti tien säilyttäminen siinä on täysin mahdollista. Kyseessä olisi keskikaiteellinen nelikaistainen tie, jonka kokonaisleveys olisi noin 18 metriä. Lisäksi tien sivuluiskat vievät muutaman metrin puoleltaan tilaa, mutta kokonaisuudessaan tila riittäisi. Ramppirakenteiden järkevällä sijoittelulla nekin saataisiin hyvin toteutettua.
Palavereissa vallitsi näkemys, että asia olisi ratkaistu ja tie pyritään pitämään nykyisellä paikalla.
Noiden tarkastelujen jälkeen silloiset kunnanvaltuutetut halusivat kuitenkin, että ohitustie olisi parempi vaihtoehto.
Kuntalaiset perustelivat kantaansa lehtien palstoilla mm. sillä, että nykyinen tie on ollut tuolla paikalla niin kauan, että kyllä se joutaa jo muualle.
En tiedä, millä perusteella valtuutetut henkilökohtaisen päätöksensä tekivät, mutta silloin mediassa olevat kommentit kuvaavat mielestäni hyvin ehkä myös itse päätöksentekoa, koska ne tehtiin hyvin pitkälle tunnepohjalla ilman tarkempia selvityksiä kaikista vaikutuksista. Lisäksi päätöksentekoon saattoi vaikuttaa myös valtuutettujen silloinen asuinpaikka. Vaakakupissa ei painanut mitään esimerkiksi Iin kunnan toimesta aiemmin teettämä ulkopuolisen tahon suorittama tutkimus liikenteen tuomista euroista kunnalle ja kunnan asukkaille. Tulos oli rahallisesti merkittävä.
Lisäksi on huomionarvoista, että kaikissa vaihtoehdoissa puhuttiin pelkästään valtiolle tulevista rakentamiskustannuksista. Kukaan ei esittänyt Iin kunnalle syntyviä kustannuksia eri vaihtoehdoissa ja juuri se asia olisi ollut ehkä yksi tärkeimmistä asioista siinä tilanteessa. Mielestäni viranhaltijoiden olisi pitänyt kustannukset tuolloin selvittää ja esittää. Olisiko nyt viimeistään sen aika?
Kunnanhallituksen puheenjohtaja tuo uutena asiana esille Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen. Miten se vaikuttaa ohitustien rakentamiseen, kun nykyinenkin väylä taitaa täyttää sille tarvittavan vaatimuksen? Sen sijaan, jos rakennetaan esimerkiksi ratayhteys Suomesta Norjaan, se lisää huoltovarmuutta ja parantaa turvallisuuspoliittista tilannetta, mutta Iin kohdalla tien sijainnilla ei taida olla mitään tekemistä sen kanssa.
Mielestäni on tyhmyyttä olla hyödyntämättä nykyistä tietä ja sen tiealuetta, kun tila siihen on todettu riittäväksi ja se on ehdottomasti Iin kunnan kannalta halvin ratkaisu. Se on myös luonnonarvojen mukainen ratkaisu. On myös huomioitava, että jos uusi väylä rakennetaan, niin kaikki yritykset ja asukkaat haluavat uuden tien viereen. Se ei kuulosta kovin järkevältä verrattuna nykyiseen valmiiseen tilanteeseen, jossa jo ollaan lähellä pääväylää. Ohitustiellä ja junien pysähtymisellä Iin asemalla ei taideta saada mitään järkevää synergiaa, kun tuolla kohtaa ohitustien nopeusrajoitus on vähintään 100 km/h, ehkä 120 km/h. Ainakin melusaastetta on kyllä tiedossa sille alueelle. Mielestäni, joka vähänkään puolustaa luontoarvoja ja sen moninaisuutta, ei voi olla perustellusta syystä ohitustien kannalla.
Mielestäni kysymys on tahtotilasta. Nykyistä tietä on mahdollista suunnitella ja rakentaa, vaikka pätkä kerrallaan lopulliseksi nelikaistatieksi. Se on järkevää rakentamispolitiikkaa kunnan kannalta, koska sille tulevat kustannukset voidaan jakaa pitemmälle ajanjaksolle.
Lopuksi tuon esille yhden hyvän esimerkin vastaavasta tilanteesta. Tie & Liikenne ‑lehti kirjoitti numerossaan 4/2016, kuinka Rovaniemen ohitustie 60-luvun alussa oli alun perin suunniteltu toteutettavaksi kaupungin länsipuolelta siten, että se ylittäisi Ounasjoen Ylikylän kohdalta. Tarkasteluun oli tuotu kuitenkin kaupungin läpi kulkeva vaihtoehtoinen tieyhteys, mikä sitten monien värikkäiden vaiheiden jälkeen toteutuikin. Myöhemmin, mm. kauppakeskus Revontulen avajaisissa tielinjan ratkaisua edelleen kiiteltiin. Jälkeenpäin voidaan esittää kysymys, että olisiko Rovaniemen kaupunki nyt eri näköinen, jos ohitustie olisi rakennettu kauempaa keskustaajamasta?
Ollaanko Iin kohdalla samassa tilanteessa tällä hetkellä?
Ville Tiiro