Esi-isä­saa­lis­ta­jil­le met­sä on pyhä paik­ka. Ennen kuin hän läh­tee pyyn­ti­ret­kel­le salo­ja samoa­maan, kor­pia kolua­maan, hän pesey­tyy kun­nol­la ja pukee ylleen puh­taat vaat­teet. Hän on tyy­ty­väi­nen met­sän­kä­vi­jä, sil­lä hän on yli­ju­ma­la Ukon pal­vo­ja. Hän tote­aa­kin “Ukko onnen antaa, tai­vas mel­tä tar­kan mie­hen (=Ukon miel­tä).” Hän pyy­tää Ukol­ta apua hädän kes­kel­lä: “Oi Ukko, Yli­ju­ma­la, tahi taat­to tavahinen.…