Mis­tä puhumme?

Me suo­ma­lai­set emme tai­da olla nii­tä kaik­kein seu­ral­li­sim­pia, emme­kä kovin her­käs­ti virit­te­le kes­kus­te­lua esi­mer­kik­si bus­sis­sa vie­res­sä istu­van kans­sa. Mie­luum­min kai­vam­me esiin ”kapu­lan” jä räplääm­me sitä. Tie­tys­ti tut­tu­jen ja kave­rei­den ja muu­toin­kin saman­hen­kis­ten poru­koi­den kans­sa asia on toinen.

Tämän päi­vän media pitää sii­tä huo­len, että mei­dän taval­lis­ten­kin pul­liais­ten kes­ki­näi­siss­sä kes­kus­te­luis­sa her­käs­ti pyö­rii koko maa­il­man asiat. Suur­val­to­jen joh­ta­jien ulos­tu­lot täyt­tä­vät media­ka­na­vat ja ravis­te­le­vat lausun­noil­laan mannerlaattoja.

Tie­ten­kään kaik­keen kuu­le­maan­sa ei ole pak­ko uskoa ja usein­han näi­hin uhit­te­lui­hin onkin tun­get­tu pro­pa­kan­dis­ta hölinää.

Toi­nen koko kan­san mie­lui­nen puhee­nai­he on tie­ten­kin ilmas­ton muu­tok­set ja aivan eri­tyi­ses­ti tämä kotoi­nen sää­ti­lan­ne. Poik­keuk­sel­li­sen lau­ha tal­vi­sää on herät­tä­nyt ihmet­te­lyä ja nyt koh­ta jo odot­te­lem­me kevään herää­mis­tä ja sii­hen liit­ty­viä tapah­tu­mia. En ase­tu sää­tie­tei­li­jän housui­hin, mut­ta ennus­tan kui­ten­kin, että aina­kin ”ili­mo­ja piisaa”.

Ihmis­ten väli­set ihmis­suh­teet ovat mie­les­tä­ni ”elä­män suo­la”. Tie­tys­ti nii­hin liit­tyy omat kier­mu­ran­sa. Vie­lä muu­ta­mia vuo­si­kym­me­niä sit­ten, eri­tyi­ses­ti maa­seu­dul­la tie­to kul­ki suus­ta suu­hun menetelmällä.

Vaik­ka kai­kes­ta ei oltu samaa miel­tä, luu­li­sin, että kes­ki­näi­set kes­kus­te­lut, naa­pu­ria­pu, tal­koo­toi­min­ta ja yhtei­sön tuki oli­vat elä­mi­sen turvaverkkoina.

Lähes­ty­vät vaa­lit ovat mie­len­kiin­tois­ta aikaa. Sil­loin anne­taan ehdok­kail­le ikään­kuin lupa puhua ja kehua itse­ään. Ne ovat var­si­nai­sia ”työ­haas­tat­te­lu­ja”, jos­sa äänes­tä­jil­le anne­taan val­ta vali­ta. Sano­taan, että poli­tiik­ka on yhteis­ten asioi­den hoi­ta­mis­ta. Sii­nä ehdol­la ole­van hen­ki­lön aitous ja rehel­li­syys ase­te­taan äänes­tä­jän arvioi­ta­vak­si. Miten hyvin sii­nä onnis­tu­taan, se jää nähtäväksi.

Arvos­tan hen­ki­löi­tä, jot­ka löy­tä­vät oikeat sanat oike­aan koh­tee­seen oike­aan aikaan. Se oli­si hie­no asia meil­le kai­kil­le. Aja­tel­len eri­koi­ses­ti demo­kra­tias­sa valit­tu­ja hen­ki­löi­tä ja esi­mer­kik­si opet­ta­jia, kas­vat­ta­jia ja mui­ta puhe­työ­läi­siä yhteis­kun­nan eri sektoreilta.

Olen kyl­lä hiu­kan huo­lis­sa­ni koven­nees­ta ja perä­ti toi­sia louk­kaa­vis­ta puheis­ta esim. Edus­kun­tam­me kyse­ly­tun­neil­la. Me ihmi­set­hän olem­me sosi­aa­li­sia eläi­miä, joi­den aivot on luo­tu kom­mu­ni­koi­maan tois­ten­sa kans­sa. Puhu­mal­la, mut­ta myös teoil­la luom­me hyviä ihmis­suh­tei­ta, ns. hyvää elä­mää ja koko­nais­val­tais­ta hyvinvointia.

Kes­ki­näi­siin kes­kus­te­lui­hin vii­ta­ten on kan­san ”suus­sa” muo­tou­tu­nut eri­lai­sia sanon­to­ja, kuten ”kun savo­lai­sen kans­sa kes­kus­te­lee vas­tuu siir­tyy kuu­li­jal­le” tai ”puhuu kuin ruu­ne­pe­ri”, tai puhuu mitä syl­ki suu­hun tuo”jne. ”Puhu­mi­nen on kul­taa, kuun­te­le­mi­nen hopeaa”.

Ossi Han­he­la