Me suomalaiset emme taida olla niitä kaikkein seurallisimpia, emmekä kovin herkästi virittele keskustelua esimerkiksi bussissa vieressä istuvan kanssa. Mieluummin kaivamme esiin ”kapulan” jä räpläämme sitä. Tietysti tuttujen ja kavereiden ja muutoinkin samanhenkisten porukoiden kanssa asia on toinen.
Tämän päivän media pitää siitä huolen, että meidän tavallistenkin pulliaisten keskinäisisssä keskusteluissa herkästi pyörii koko maailman asiat. Suurvaltojen johtajien ulostulot täyttävät mediakanavat ja ravistelevat lausunnoillaan mannerlaattoja.
Tietenkään kaikkeen kuulemaansa ei ole pakko uskoa ja useinhan näihin uhitteluihin onkin tungettu propakandista hölinää.
Toinen koko kansan mieluinen puheenaihe on tietenkin ilmaston muutokset ja aivan erityisesti tämä kotoinen säätilanne. Poikkeuksellisen lauha talvisää on herättänyt ihmettelyä ja nyt kohta jo odottelemme kevään heräämistä ja siihen liittyviä tapahtumia. En asetu säätieteilijän housuihin, mutta ennustan kuitenkin, että ainakin ”ilimoja piisaa”.
Ihmisten väliset ihmissuhteet ovat mielestäni ”elämän suola”. Tietysti niihin liittyy omat kiermuransa. Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten, erityisesti maaseudulla tieto kulki suusta suuhun menetelmällä.
Vaikka kaikesta ei oltu samaa mieltä, luulisin, että keskinäiset keskustelut, naapuriapu, talkootoiminta ja yhteisön tuki olivat elämisen turvaverkkoina.
Lähestyvät vaalit ovat mielenkiintoista aikaa. Silloin annetaan ehdokkaille ikäänkuin lupa puhua ja kehua itseään. Ne ovat varsinaisia ”työhaastatteluja”, jossa äänestäjille annetaan valta valita. Sanotaan, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Siinä ehdolla olevan henkilön aitous ja rehellisyys asetetaan äänestäjän arvioitavaksi. Miten hyvin siinä onnistutaan, se jää nähtäväksi.
Arvostan henkilöitä, jotka löytävät oikeat sanat oikeaan kohteeseen oikeaan aikaan. Se olisi hieno asia meille kaikille. Ajatellen erikoisesti demokratiassa valittuja henkilöitä ja esimerkiksi opettajia, kasvattajia ja muita puhetyöläisiä yhteiskunnan eri sektoreilta.
Olen kyllä hiukan huolissani kovenneesta ja peräti toisia loukkaavista puheista esim. Eduskuntamme kyselytunneilla. Me ihmisethän olemme sosiaalisia eläimiä, joiden aivot on luotu kommunikoimaan toistensa kanssa. Puhumalla, mutta myös teoilla luomme hyviä ihmissuhteita, ns. hyvää elämää ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Keskinäisiin keskusteluihin viitaten on kansan ”suussa” muotoutunut erilaisia sanontoja, kuten ”kun savolaisen kanssa keskustelee vastuu siirtyy kuulijalle” tai ”puhuu kuin ruuneperi”, tai puhuu mitä sylki suuhun tuo”jne. ”Puhuminen on kultaa, kuunteleminen hopeaa”.
Ossi Hanhela