Olin juuri äsken lukenut Kalevan sivuilta kyselystä , missä selviteltiin koulukiusaamista Oulun kouluissa. Nyt tuli eteen Rantapohjan tiistain 28.11. lehdessä juttu Yli-Iin koulun tilanteesta. Oli tosi hienoa lukea että tuollainen tapahtuma oli saatu pienen kylän koululle.
Minua jäi kuitenkin mietityttämään jutun osio, jossa kerrottiin miten oppilaat olivat tehneet luokassa olevaan puuhun koristeita, joissa kerrottiin millainen hyvä ystävä on, ja joita oli tarkoitus myös painaa käsipyyhetelineisiin. Hieno tehtävä ja ajatus. On varmasti hyvä välillä pohtia kyseistä asiaa.
MUTTA, minusta tuntuu että lähestulkoon jokainen kouluikäinen lapsi tiedostaa millainen hyvä ystävä on ja pystyy sen ajatuksen kirjoittamaan. Ja se on se yleinen kysymys tällaisissa tilanteissa. Eri asia on, onko kaikilla se hyvä ystävä? Siihen on tärkeää kiinnittää huomiota.
Olisko järkevää pohtia ja jopa kirjoittaa mietteitä siitä millainen on hyvä kerhokaveri, hyvä harrastuskaveri, hyvä luokkakaveri, turvalliset aikuiset? Koska, eihän kaikki koululaisetkaan ole eikä tarvikaan olla hyviä ystäviä keskenään.
Pitäisikö kirjoittaa siitä millainen on hyvä yhteisö, jossa jokaisella on turvallista ja mukavaa toimia, tunsipa toisensa tai ei. Toisten auttamisesta ja huomiomisesta eri tilanteissa, olipa kyseessä ystävä, kaveri tai puolituttu.
Ja tietysti asiasta jota varmasti jo käydään läpi: Millainen on kiusaaja, miten kiusaaja toimii, miten koen kiusaamisen, olenko kiusannut, miten haluaisin aikuisten toimivan ym…
Toivon opettajille ja ohjaajille tsemppiä ja voimia tämän työn saralla opetustehtävien lisäksi. Toivon hartaasti että päättäjien silmät avautuisivat tämänkin ongelman edessä. Tarvitaan lisää silmäpareja, lisää käsiä ja turvallisia aikuisia, avustavaa henkilökuntaa lasten ja nuorten tueksi kouluihin!
Mummo