Hyök­käyk­set toi­sen val­tion alu­eel­le eivät ole alka­neet ilman val­tioi­den pää­mies­ten tah­toa. Sen takia oli­si syy­tä aina mai­ni­ta sodan aiheut­ta­jat eikä käyt­tää vain sel­lai­sia löy­siä sana­muo­to­ja kuin ”sota syt­tyi”. Sotien syyt ovat vaih­del­leet tosi­asiois­ta val­hei­siin. Jäl­kim­mäi­ses­tä kak­si esi­merk­kiä: Ennen tal­vi­so­taa vuon­na 1939 Neu­vos­to­liit­to väit­ti, että Suo­men Mai­ni­las­ta oli ammut­tu val­ta­kun­nan­ra­jan yli, mikä ei pitä­nyt paik­kaan­sa, mut­ta näin saa­tiin syy tal­vi­so­taan. Aikai­sem­min 1700-luvul­la, kun Ruot­sin kunin­gas Kus­taa III ei lakien mukaan saa­nut aloit­taa hyök­käys­so­taa, hän puet­ti ruot­sa­lai­sia soti­lai­ta venä­läi­sik­si, jot­ka naa­mioi­vat vihol­li­sen tun­keu­tu­mi­sen. Tämä näy­tel­mä sai sodan käyn­tiin. Taval­li­ses­ti hyök­käys­so­dan motii­vi­na on alue­val­taus ja usein sii­nä on val­ta­kun­nal­le edul­li­sem­man rajan ottaminen.