Suomesta on löydetty Internet-tietojen mukaan yli tuhat meripihkaesinettä, joista yli sata Yli-Iin Kierikistä. Näistä löydöksistä en ole nähnyt käytännössä yhtä ainuttakaan. Sen sijaan yhdestä meripihkariipuksesta on piirretty kuva Pekka Kivikkään kirjassa Suomen kalliomaalausten merkit sivulla 260.
Suur-Saimaalla Yöveden varrella on suuri Astuvansalmen kalliomaalaus. Sen rantavedestä on löydetty neljä meripihkariipusta, kolme ihmiskasvoja ja neljäs ilmeisesti karhua esittäviä. Tässä yhteydessä kirjaan on piirretty tämä Kierikin meripihkariipuksen kuva. Sen alareuna ja sivut ovat melko suoria, ja se kaartuu yläpään osaksi, jossa on reikä. Lisäksi riipuksen pintaan on uurrettu seitsemän viivaa.
Numeroilla on kautta aikojen ollut tärkeä tehtävä ihmisten elämässä. “Numerot hallitsevat maailmaa” ja “Numerot ovat kaiken tiedon lähde”, totesi kaksi antiikin filosofia. Numeroita käytettiin myös maagiseen tarkoituksiin.
Muinoin arveltiin, että meripihkalla oli maagista voimaa, ja se pystyi suojelemaan ihmistä muun muassa pahoja henkiä vastaan. Meripihkasta valmistettu esine oli täten jo sinänsä maaginen. Vahvistaakseen riipuksen maagista voimaa riipuksen tekijä oli uurtanut riipuksen pintaan seitsemän viivaa.
Lukua seitsemän (7) on kautta aikojen käytetty ympäri maailmaa eri tarkoituksiin. Sillä oli muun muassa suojaava merkitys. Edelleen luku seitsemän ilmaisi hyvinvointia. Vanhan germaanisen riimusarjan seitsemäs riimu oli jumalallisen ilon, voiman ja rakkauden riimu. Suomalaisessa kansanrunoudessa luku seitsemän esiintyy noin 3000 kertaa, Vanhassa Testamentissa 90 kertaa eri yhteyksissä ja tarkoituksissa.
Kierikin seitsenviivainen meripihkariipus on valmistettu suojaamaan omistajaansa pahoja voimia vastaan, tuomaan hänelle hyvinvointia, iloa ja kokemaan jumalallista rakkautta.
Meripihka on kivikauden kultaa, koska varsinaista kultaa ei vielä tunnettu. Kierikkiin sitä oli saatu Baltian maista.
Jaakko Kyrönlampi, FK, Oulu