Mar­jan­ja­los­tuk­ses­sa­kin tur­haa byrokratiaa

Tuo­reen mar­jan saa myy­dä vero­va­paas­ti, mut­ta pakas­tet­tua mar­jaa ei. Pelk­kä pakas­ta­mi­nen tekee myyn­nis­tä vero­tet­ta­vaa tuloa ja se on tur­haa byro­kra­ti­aa. Juu­ri sitä, jota päät­tä­jien pitäi­si pur­kaa arjen helpottamiseksi. 

Huo­les­tut­ta­van moni on vie­raan­tu­nut luon­nos­ta. Lii­an usein kes­kus­te­luis­sa met­sä ja luon­to on joko tai. Joko se on talou­del­lis­ta raa­ka-ainet­ta, pelk­kää rahaa, johon ei ole mitään hen­ki­lö­koh­tais­ta suh­det­ta tai sit­ten se on mui­nais­jään­ne. Museo, jota kat­sel­laan vuo­sit­tai­sel­la vaellusretkellä.

Minul­le luon­to ja luon­to­kult­tuu­ri ei ole men­nei­syyt­tä, vaan se on elä­vää elä­mää, suku­pol­vien jat­ku­moa ja ket­jua. Luon­nos­ta ote­taan vain se, mitä elä­mi­seen tar­vi­taan ja se teh­dään kes­tä­väs­ti. Ympä­ris­tö­po­li­tii­kan ohje­nuo­rak­si ei tar­vit­se tämän moni­mut­kai­sem­pia strategioita.

Mar­ja­kausi on ollut tänä kesä­nä nopea. Jokai­se­noi­keus on hie­no mah­dol­li­suus käyt­tää luon­non anti­met joko itsen­sä tai tois­ten ilok­si. Mar­jo­jen myyn­ti on monel­le tär­keä lisä­tu­lo­jen läh­de. Itse­kin mak­soin perin­tei­ses­ti kesä­lo­ma­reis­su­ni hil­la­ra­hoil­la nuo­res­ta asti. Poi­min itse­ni huvi­puis­toon ja tapahtumiin.

Jos myy itse kerää­män­sä luon­non­va­rai­set mar­jat sel­lai­se­naan, on saa­tu kor­vaus vero­va­paa­ta. Jos sen sijaan keit­te­lee mar­jat hil­lok­si tai pakas­taa ne ennen myyn­tiä, toi­min­ta muut­tuu vero­tet­ta­vak­si tulok­si. Mie­les­tä­ni tähän asi­aan pitäi­si saa­da muu­tos. Vähäi­sis­sä mää­ris­sä tapah­tu­va jat­ko­ja­los­ta­mi­nen, kuten hil­loa­mi­nen, kui­vaa­mi­nen ja pakas­ta­mi­nen, pitäi­si mää­ri­tel­lä vero­va­paak­si. Eri asia on, jos kyse on suu­res­ta lii­ke­toi­min­nas­ta. Yksit­täi­sen ihmi­sen hil­lo­jen keit­te­ly ja myyn­ti vero­va­paas­ti tus­kin vei­si val­tio­ta vararikkoon.

Mar­jaa mär­kä­nee met­siin pal­jon, var­sin­kin nyt, kun ulko­maa­lais­ten poi­mi­joi­den suh­teen on omat ongel­man­sa. Se on har­mil­lis­ta. Mar­jan­poi­min­nan pitäi­si olla kai­kel­la taval­la kan­nat­ta­vaa ja kan­nus­tet­ta­vaa. Koti­mai­set mar­jat ovat ilmas­ton­kin kan­nal­ta fik­sum­pi valin­ta ruokapöytään.

Tein mar­ja-asias­ta kesäl­lä kir­jal­li­sen kysy­myk­sen. Vas­tauk­ses­saan val­tio­va­rain­mi­nis­te­ri Riik­ka Pur­ra ei ideas­ta­ni innos­tu­nut. Hal­li­tuk­sen näke­myk­sen mukaan nykyis­tä vero­tus­koh­te­lua voi­daan pitää perus­tel­tu­na eikä sii­hen suun­ni­tel­la muutoksia.

Kyse ei ole val­tion­ta­lou­den kan­nal­ta suu­ris­ta sum­mis­ta. Jos muu­tok­sel­la saa­tai­siin uusia ihmi­siä innos­tu­maan luon­non­tuot­tei­den poi­mi­mi­ses­ta ja nii­den myy­mi­ses­tä, joko sel­lai­se­naan tai vähän jalos­tet­tu­na eteen­päin, oli­si­vat hyö­dyt suu­rem­pia kuin pie­net mene­te­tyt verotulot. 

Olga Oinas-Panu­ma, kan­san­edus­ta­ja, Keskusta