Se taisi olla yksi vähän lämpimämpi päivä joku aika sitten. Nyt käy tuuli taas pohjoisen suunnalta. Se tietää viileämpiä ilmoja. Iän myötä haravointi käy voimille. Innokkaita auttajiakaan ei ole näkynyt. Linnut toki laulavat ja aurinkokin voi välillä lämmittää. Linnunpönttöihinkin muuttaa uusia asukkaita.
Istahdan keinuun levähtämään. Mullan sisästä huomaan yhtäkkiä pilkistävän jotain kiiltävää. Tinapaperia – ajattelelen. Kaivaisen kuitenkin enemmän. Mullasta löytyvä esine on pyöreä ja siinä on kirkkaita kiviä. Sen alapuoli vaikutaa jollain lailla juotetulta. Kyseessä on nappi. Tulee mieleen, että nappi voisi olla vanha. Kulkihan näillä seuduilla Venäjän keisarikin 1800-luvun alussa. Olisko hänen seurueensa naiselta pudonnut puvustaan nappi? Olisiko se valmistettu vaikka vuorikristallista ? Fabergéssa ehkä tehty? Lähden pesemään löydöstäni varovasti. Kylläpä nuo kivet kiiltelevätkin kovasti. Ovatkohan ne arvokkaitakin ?
Soittelen tutulle ompelijalle, onko hän törmännyt tällaiseen. Ei kuuleman mukaan ole. Otan kuvia kauniista napistani ja lähetän tyttärillenikin. Hekin ihastuvat. Mielenkiintoista ?
Ajatusten sekamelska pyörii mielessäni. Toisiko tämä löytö helpotusta taloudelliseen tilanteeseeni vai joudunko sen historiallisen arvon vuoksi lahjoittamaan jollekin museolle. Tunnekuohu alkaa tasoittua pikkuhiljaa.
Oliskohan kyseessä vain koristenappi – strassinappi? Tutkittuani asiaa törmäsin vanhoihin venäläisiin nappehin, mutteivät ne näin hienoja olleet. Sitten löysin strassinapit! Asia alkoi ratketa. Niitä oli monenlaisia. Pettymyksekseni hinta pysyi alle kymmenessä eurossa. Vähän kyllä harmittaa ja hävettää omat ajatukseni. Mistä sitten nappi on mullan sekaan joutunut? Vieressäni olevalle juhlapaikallehan se on voinut pudota ja vaikka harakka on voinut antaa sille kyytiä pihalleni.
Löytö sai hymyn huulille ja ja naurattaa vieläkin. Jos sinulta hyvä lukija on strassinappi kadonnut, on se nyt löytynyt !
Silkkiuikku